Reisjärvi Ennen aamuseitsemää navetan pihassa on kaksi autoa, joiden konepellit ovat vielä lämpimiä. Maatalouslomittajat ovat liikkeellä varhain.
Navettaan on lähdettävä jo kukon laulaessa, mutta silti on turha kuvitella, että työpäivä loppuisi aikaisin. Töihin on mentävä toisen kerran taas iltapäivällä, kun on iltanavetoinnin aika.
Vaikka olisi osa-aikainen työsuhde, siihenkin kuuluu aamu- ja iltavuoro.
"Iltapäivällä kolmen-neljän aikaan on yleensä toinen lähtö. Päivä loppuu illalla seitsemän-kahdeksan tienoilla. Aikaiset aamuherätykset ovat silti ikävintä tässä työssä, kun välillä pitää mennä puoli kuudeksi. Olen niin aamu-uninen", reisjärvinen Tuija Heikkilä naurahtaa.
Aamu-unisuudesta ei näy haituvaakaan, kun Heikkilä touhuaa Suomalan tilan pihattonavetassa.
Edelliset päivät hän on ollut lypsämässä, mutta nyt vuoro on vaihtunut ruokintapuolelle.
Kahta samanlaista
navettaa ei löydy
Heikkilä panee vasikoiden, hiehojen, lehmien ja sonnien eteen apetta milloin mistäkin saavista. Naudat saavat maisteltavakseen jauhoja, välillä valkuaisrehua, sitten kivennäisiä ja lopuksi säilörehua.
"Tässä ammatissa pitää osata paljon asioita: käyttää esimerkiksi erilaisia koneita ja lypsää. Kahta samanlaista navettaakaan ei löydy, vaikka kuinka etsisi", Heikkilä pohtii.
Hänen lausumansa saa välittömästi vahvistuksen. Rehua pitäisi siirtää pienkuormaajalla naudoille, mutta vekotin onkin aivan erilainen kuin mihin Heikkilä on tottunut. Sivustaseuraajan mielestä rehu siirtyy sievästi eläinten eteen.
Tuija Heikkilä aloitti lomittajan työt yli kymmenen vuotta sitten. "Muutakaan työtä ei ollut tarjolla", hän virkkoo ja lappaa samalla evästä sonneille.
Heikkilällä ei ollut minkäänlaista kokemusta maatalousalalta, ja navetta oli hänelle täysin vieras paikka.
"Ihan pystymetsästä tulin. Kyllä se hirvitti, sillä tässä hommassa pystyy tekemään ison vahingon. Vastuu on suuri, kun isäntäväki lähtee reissuun. Koko navetta jää lomittajien vastuulle. Onneksi nyt ei ole yksikään lehmä poikimassa."
Ammattinsa alkuun Heikkilä pääsi ruokintahommissa. Myöhemmin oppia tuli muistakin lomittajan tehtävistä, ja oppisopimuskoulutus toi lopulta ammattitutkinnon.
Heikkilä on kasvanut ammattiinsa niin, että voi hyvinkin ajatella tekevänsä sitä eläkkeelle saakka. "Jos vain paikat kestävät. Tämä on fyysisesti aika raskas työ. Minullakin on ollut käsissä kipuja."
Kullanarvoinen
apu viljelijälle
Puoli kahdeksan aikaan navettaan talsii viljelijäpariskunta, joka on lähdössä parin tunnin päästä viikonloppumatkalle.
"Ei viitsi nousta kovin aikaisin, kun on lomittaja", Janne Suomala virnistää.
Janne ja hänen vaimonsa Elsi Suomala jäivät vuosi sitten jatkamaan Jannen kotitilaa.
Lomittajan merkitys on käynyt nopeasti selväksi. "Miten sitä jaksaisi, jos ei olisi lomittajia?" Elsi Suomala puuskahtaa.
"Reissulle uskaltaa lähteä huoletonna, kun on hyvät lomittajat ja tietää, että navetassa on kaikki kunnossa", Janne vakuuttaa vieressä. Reisjärven kunnan lomittajapalveluista Suomaloilla ei ole moitittavaa, mutta lomittajaa halutessaan pitää olla hyvissä ajoin liikkeellä. "Lomittajista on pula, joten mahdollisimman aikaisin pitää tietää tarvitsevansa lomittajaa", Janne Suomala toteaa.