Sairauslomallaan kosteaan luolaansa vetäytynyt professori (Mikael Gustafsson) muuttuu hiljalleen hiireksi, joka alkaa kuulla valtavan hiiren puhetta. Hiiri ja hamppari, professori toteaa itsestään, ja jatkaa syväluotaavaa maailman tutkistelua kunnon dostojevskilaiseen tyyliin.
Samaan aikaan terveyskaupan apulainen Liza (Marika Nykänen) toimii lähimmäisen rakkauden hengessä ja jakaa pyyteettömästi itseään ja vähäistä omaisuuttaan oululaisille vähäosaisille ja surkimuksille.
Yleisö seuraa näiden kahden etapin tapahtumia ja laskeutuu samalla hyvän ja pahan dualismiin.
LahjakkaanSanna Huhtelan Dostojevski-mukaelma on filosofisesti ja draamallisesti kiinnostava. Esitys henkii tsehovilaista tunnelmaa. Tapahtumamiljöönä terveysvesien ja luontaishoitojen keskus on loistava idea.
Siihen kun päälle laitetaan Marika Nykäsen onnistunut rooliosuus monenlaisissa kohtaamisissa, kokonaisuudesta tulee kiehtova - kaikesta synkästä huolimatta.
Liza kysyy, mikä on maailma, joka ei tasapuolisesti anna. Se on maailma, jota elämme, ja johon voisi löytää henkilökohtaiselta tasolta uudenlaisia ihanteita. Kohtaamiset ovat hienoja ja hallittuja.
Laulut muistuttivat Ultra Brata. Taustamusiikki peittosi välillä puheen kantavuutta. Taiteellista teatteria, sitä esitys ilahduttavasti oli.