Kesä vaihtui syksyyn ja oma lenkkeilyinnostus suorastaan räjähti käsiin. Huomaan lenkkeileväni mieluiten tunnepohjalta. Pidän kuntoa yllä itsekurin (ja nelijalkaisen ystävän) avulla, mutta lenkkeily sujuu parhaiten silloin, kun itse asiassa tekee mieli lenkkeillä.
Kesän helteet eivät houkutelleet hikoilemaan pakollista enempää, mutta syksyn viilenevien päivien raikas ilma virtaa keuhkoihin eliksiirinä.
Jos lähden tunnepohjalta lenkille, mietin enemmän sitä, minne suuntaan askeleeni.