"Minä haluan viimeiseen vaunuun", joku heittää Helsingin rautatieasemalla sunnuntaina illansuussa. "Se on turvallisin, jos juna suistetaan kiskoilta!"
Raakaakin huumoria, halaamisia, selkään taputteluja. "Muistatko? Etkö sinä ole sieltä...?" 350 sotien aikana Ruotsiin kuljetettua sotalasta odottaa tilausjunaa Tornioon. Siellä on kahden maan yhteinen juhla, jossa sotalapsipatsaan paljastukseen osallistuvat tiistaina Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja presidentti Tarja Halonen.
Ikää jokaisella lähtijällä on 55-60 vuotta enemmän kuin sillä Suurella Matkalla, jonka muistot ovat säilyneet nuorina. Kauhun ja pelon hetket ovat monella vielä pelottavan tuoreet.
Kipeitä
muistoja
Anne Piiparinen, 13-vuotias kotkalainen sotaorpo, tahtoi paeta Ruotsiin ja heti, mutta ei sodan takia. Väkivalta tunki häntä vielä likemmäs saksalaisten sotilaiden yrittäessä raiskata hänet. Kun venäläiset pommittivat upoksiin saksalaisen Niobe-aluksen Kotkan satamassa 1944, Piiparinen pakottautui ajattelemaan, että hänen pahantekijänsä menivät sen mukana, mutta ei siitä ollut apua.
Kauhu hellitti vasta ruotsalaisessa karanteenileirissä, kun hänen uusi ruotsalainen sisarensa otti verkkoaidan läpi häntä kädestä kiinni. "Sellaista turvaa en ollut ennen löytänyt."
Junaan nousevista puolet on juuri tullut laivalla Tukholmasta. Heille Ruotsista tuli uusi kotimaa ja sijoitusvanhemmista mammat ja papat. Monella roikkuu muistona kaulassa sama lappu, kuin silloin kerran. "Paldanius Veli Jorma, Lappilahti. N:o 130 80."
Paldanius sijoitettiin sukulaisperheeseen Kiirunaan, josta hän palasi 1946 Suomeen 17-vuotiaana. Muistot Ruotsista ovat hyvät, kotiinpaluusta kehnommat. Myös häneltä oli unohtunut suomen kieli ja hänen vaatteensa olivat paremmat kuin kavereilla. Vaikeuksiahan siitä koulussa seurasi. Mies palasi myöhemmin kaivosmieheksi Kiirunaan ja muutti Etelä-Ruotsiin 1965.
Viipurin läänin Pyhäjärveltä kotoisin oleva Inkeri Sotkasiira sanoo sotalapseutensa olleen kuin lottovoitto. "Ja mehän oltiin ensimmäinen kielikylpysukupolvi!"
Toista oli ollut lähtö evakkoon Karjalasta. Koti meni, kolmen kuukauden ikäinen pikkuveli kuoli hepatiittiin eikä läntisessä Suomessa karjalaisiin aina oikein suhtauduttu. Evakkomatkan muistoihin ei aurinko paista.
Sairaita lapsia kuljetettiin lentokoneilla ja meritse hoitoon Ruotsiin ja useimmiten Arvo Ylpön lähetteellä. Suuri osa kuitenkin kiersi junalla Ruotsin ja Haaparannan kautta. Niistä junista jouduttiin juoksemaan piiloon metsään ilmavaaran aikana. Niissä pienet lapset itkivät ikävää, pelkäsivät pimeää. Matkalla mihin ja miksi?
Sensuuri kielsi kertomasta, että vihollisen koneet pitivät maaleinaan myös sotalapsijunia, mistä tiedosta ei olisi kotirintamalla hyvää seurannut.
Hevosmiesten tietotoimisto oli tietävinään vihollisen aivoitukset, kuinka lapsijunia pommittamalla murretaan Suomen kansan selkäranka. Mahdollisista tappioista ei ole sittemminkään tietoja levitelty. Iittalassa kuitenkin henkilöjuna törmäsi sotalapsijunaan, jolloin 13 lasta kuoli.
Suomen sotalapsiyhdistysten keskusliiton puheenjohtaja Taisto Vihavainen uskoo, että Haaparannan-Tornion juhlan myötä suuret projektit alkavat olla ohitse. Matka Tornion kautta Haaparantaan sulkee suuren ympyrän.
Tässä junassa kerrotaan tarinoita ja nauretaan, jos edellisen junamatkan itkutkin muistetaan. Konduktööri J.P. Mäkelä touhuaa huolehtivan äidin lailla.
"Ei tarvitse juosta, ketään ei jätetä", hän opastaa vantaalaista Liisa Pöyhöstä tämän laskeutuessa Tikkurilan asemalaiturille ottamaan vastaan lottapuvussaan junaan nousevaa 81-vuotiasta Anna Säteriä. Lähtöjään hän on kuhmolainen.
"Normaali miehitys tämä on", kahviossa yksin lennähtelevä Johanna Lindroth kertoo. Hän us jonon harvenevan Tampereen jälkeen. Puoli kahden jälkeen Lindroth ennättää pätkätorkuille.
Seitsemältä kaupunginjohtaja Kalervo Ukkola pitää Kemissä matkalaisille lyhyen puheen. Vain puoli tuntia, kun juna kolistelee Tornion asemalla, joka ei ole nähnyt henkilöliikennettä vuosiin.
"Täällähän on vielä hiihtokelit, jokikin jäässä", etelän mies kuittaa näkymän. "Mulle sanottiin, kun muutin Suomeen, että senkin hurri. Mä taas siihen, että mulla on Matti-niminen esi-isä Rautalammilla 1500-luvulla", toinen taustoittaa itsensä.
Astutaan asemalle, jossa Leninkin kävi ennen Venäjän vallankumousta. Oikein plakaatti seinässä.