"Onko paikalla joku, jota ei naurata tänään ollenkaan", kysyy nlp-kouluttaja ja naurujoogaohjaaja Jaana Katajamaa. Kymmenen naisen joukosta nousee pari kolme epäröivää kättä. Nauramaanhan tänne on tultu, mutta...
"Hyvä!" Katajamaa innostuu. "Naurujoogaan pitäisikin saada houkuteltua juuri ne ihmiset, joille nauraminen on kaikkein hankalinta."
Syksyn ensimmäisessä naurujoogakokoontumisessa on mukana muutamia ensikertalaisia, joten ennen varsinaiseen joogaan ryhtymistä Katajamaa kertoo lyhyesti naurujoogan historiasta.
Jos ei aivan huuhaalta, niin hassunkuriselta kuitenkin vaikuttavalla naurujoogalla on vakava tausta - sen kehitti intialainen lääkäri Madan Kataria, joka oli havainnut naurun terveyttä edistävät vaikutukset - niin henkiset kuin fyysisetkin.
"Kokekaa olonne turvalliseksi, kunnioittakaa omaa ja toisen naurua. Jos ei naurata oikeasti, naurakaa tekonaurua, hah hah haa", evästää Jaana Katajamaa.
"Tekonaurun nauraminen perustuu ´teeskentele kunnes onnistut´ -filosofiaan. Tutkimusten perusteella naurun ja onnellisten ajatusten teeskentely saa elimistön tuottamaan onnellisuuskemikaaleja. Olipa nauru teeskenneltyä tai aitoa, se on silti naurua. Elimistö ei huomaa eroa aikomuksen ja tekemisen välillä."
Naurua tutkitaan jatkuvasti ympäri maailmaa. Naurun terveydelle hyvää tekevistä vaikutuksista on paljon tuloksia: naurulla on positiivinen vaikutus moniin ihmiselimistön järjestelmiin ja se auttaa poistamaan stressiä.
Yli 70 prosenttia sairauksista kuten verenpainetauti, sydänongelmat, masennus, toistuvat flunssat, unettomuus, allergiat, päänsäryt ja jopa syöpä ovat jollain tavalla seurausta stressistä. Nauru myös todistettavasti auttaa parantamaan immuunijärjestelmää.
"Nykyajan ihmiset ovat unohtaneet miten nauretaan. Pikkulapset saattavat nauraa jopa 300-400 kertaa päivässä, mutta aikuiset yltävät vain viiteentoista", Katajamaa valottaa.
Naurujoogaharjoitus aloitetaan syvällä hengityksellä ja ho-ho-ho, ha-ha-ha -harjoituksella. Joogaajat esittäytyvät toisilleen - ja nauravat luvan kanssa vaikkapa toisen nimelle ja kotipaikalle.
Teeskennellyn naurun joukosta saattaa erottaa aitona pulpahtavan naurun helähdyksen, johon yksi ja toinenkin vastaa samalla mitalla. Esittäytymiskierrosta vauhditetaan taputuksin: reipas kämmenten läiskyttäminen aktivoi kämmenen hermonpäitä ja tuottaa niin ikään hyvää oloa.
Naurulla on monet kasvot - ja ohjeiden mukaan joogaajat tuottavat erilaisia nauruja: hersyvää naurua, hiljaista naurua, puolinaurua, leijonanaurua, metrin naurua. Parhaat naurut kirvoittaa kuitenkin sisäänpäin röhkäisevä sikanauru. Nauru tarttuu.
"Vaikka naurujoogaa voi harrastaa yksinkin, ryhmässä se on yksinkertaisesti mukavampaa", Katajamaa kertoo.
Ryhmässä nauraminen on turvallista ja luvallista. Kun joogaharjoituksessa siirrytään kommellusten kertomiseen ja niille nauramiseen, on hankalillekin asioille lupa nauraa. Jokin naurun perimmäisestä olemuksesta paljastuu, kun vaikean tai pelottavan asian kertominen kirvoittaa spontaanit naurut kuulijoista.
"Nauru on myös puolustusmekanismi pahoja tai vaikeasti käsiteltäviä asioita vastaan", Katajamaa kertoo.
Naurujoogasessio huipentuu kymmenen minuutin vapaaseen yhteisnauruun. Äkkiseltään pitkältä tuntuva aika kuluu naurun tahdissa yllättävän nopeasti.
Loppurentoutumisen jälkeen tunnelma on levollinen: väsyneet silmät ovat virkistyneet ja lihakset työskennelleet huomaamatta kuin jumpassa konsanaan. Seuraavaa naurukerhon kokoontumista ruvetaan heti suunnittelemaan.