Kaksi romanimiestä ohittaa kaupan turvakameran kuvassa täpötäyden cd-levyhyllyn. Sama hidastettuna ja hylly on tyhjentynyt kaikista levyistä.
Äiti tulee kotiin ja sanoo pikkulapselleen: "Anteeksi, että menin näin pitkään, kultaseni. Saitko tehtyä itsellesi jotain iltapalaa?"
"Söin rotan", lapsi vastaa.
Kaksi näytettä menneen kesän suosituista mutta samalla myös hätkähdyttäneistä huumorituotteista: suomalaisesta Manne- tai Romano-tv:stä ja islantilaisen Hugleikur Dagssonin sarjakuvakirjasta Saako tälle edes nauraa?
Esimerkeissä koetellaan naurun rajoja, ja moni on myös valmis tuomitsemaan muun muassa huumorin teon vähemmistöjen ja heikompiosaisten kustannuksella.
Musta huumori
puree ja vihastuttaa
Huumoria tutkineen Joensuun yliopiston perinteentutkimuksen professorin Seppo Knuuttilan mukaan kaikki naurun kahlitsemisyritykset ovat kuitenkin tuhoon tuomittuja.
"Jos julkinen kontrolli lisääntyy, niin huumori siirtyy suulliselle, epäviralliselle alueelle. Kesällä Manne-tv:seen liittyvä kohukin sai aikaan sen, että kapakat olivat täynnä mannevitsejä", Knuuttila huomauttaa.
"Kuolema, pienten lasten murhaamiset, hirviömäiset suhteet, vammaiset ja naurettavat jumalhahmot ovat kaikki tuttuja ja käytettyjä aiheita. Yhtäkkiä mieleen tulee sentään kaksi asiaa, jotka ovat niin tuomittavia ja vastenmielisiä, etten ole koskaan halunnut tehdä pilaa niistä: raiskaus ja sota", pohtii muun muassa Soundissa julkaistulla pilapiirroksilla säännöllisin väliajoin naurattava ja hätkähdyttävä Juho Juntunen.
Hugleikur Dagssonin kirja nousi Suomessa käännöskirjojen myyntilistojen kärkeen. Kustantaja Ville Rauvola Atena Kustannuksesta ei pidä menestystä yllätyksenä, sillä suomalaisia ja islantilaisia yhdistää viehtymys mustaan huumoriin.
Naurettiin sitä
ennenkin
Kustantaja myöntää pohtineensa, onko islantilaishuumori liiankin synkkää ja nostaako muun muassa lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä huumorin keinoin käsittelevä kirja ärtymystä.
"Dagssonin piirroksista on käyty vilkasta keskustelua muun muassa internetissä. Sen sijaan Suomessa ei ole ollut sellaisia sensuurireaktioita, joita esimerkiksi Dagssonin kotimaassa Islannissa tai Irlannissa on ollut", Rauvola muistuttaa.
Kesällä Suomessa vierailleen Dagsson on toisaalta kertonut tuntevansa Islannissa muun muassa paljon pappeja, jotka sensuuripuheiden sijasta ovat pitäneet kirjasta.
"Papin työssä näkee kaikenlaista ja ehkä kirjan huumorista tykkääminen liittyy siihen, miten työssään näkemiä vaikeita asioita käsittelee", Rauvola sanoo.
Armoton ja mitään häpeämätön nauru ei ole pelkästään päättyvän kesän heiniä, vaan itseasiassa vuosisatainen ilmiö.
"Kansanhuumorissa kokeillaan kaikkea - mikään ei ole pyhää. Huumorin varjolla voi tehdä mitä tahansa, huumori on keino tunkeutua kaikkialle. Myös ennen vanhaan näin on ollut ja silloinen nauru voisi kylmätä meitä tänä päivänä. Kaikki vähemmistöt ja poikkeavat ovat olleet pilkan kohteena, melkeinpä Jumalan oikeutuksella on naurettu", professori Knuuttila sanoo.
"Nauruhan on ollut kautta aikojen puolustusmekanismi kaikkea kauheaa vastaan. Jos ajatellaan esimerkiksi keskiaikaista huumoria, joka liittyi väkivaltaan ja seksuaalisuuteen, eritteisiin ja muihin vastaaviin, niin kyllä me olemme sieltä tulleet jonkin verran eteenpäin", Ville Rauvola jatkaa.
Tekijällä omat rajat, julkisuus ei sanele
"Ulkoisen painostuksen tai näkemysten perusteella ei pidä asettaa mitään rajoja huumorille - kaikkeen mahdolliseen pitää pystyä puuttumaan", toteaa vuosikymmeniä komediaa tehnyt ja yhä alalla toimiva, komediateatteri Arenan teatterijohtaja Ere Kokkonen.
"Mutta jokaisella tekijällä on tietysti omat rajansa", Kokkonen myöntää.
Kokkonen itse on rajannut uskonnolliset aiheet omien huumoripätkiensä ulkopuolelle, kaikki muu käy vaikkapa tuoreen Lumikki ja älykääpiöt -revyyn höysteeksi.
Myös Hugleikur Dagsson on tunnustanut rajansa.
"Kirjailija itse myönsi Suomessa, että olennaista on se, onko pilailu ilkeää vai ollaanko huumorissa heikommassa asemassa olevan puolella. Ja kannattaa muistaa, että vaikka piirrosten taustalla voi olla vakava pohjavire, niin Dagsson itse sanoo, että kirjaan pääsevät vain sellaiset jutut, jotka naurattavat häntä itseään", tietää Atena Kustannuksen Ville Rauvola.