Sellaista ei tapahdu kuin kerran vuodessa korkeintaan, yleensä vieläkin harvemmin. Todennäköisesti seuraavan kerran ensi vuonna - jos ei sada. Siis sitä, että vihreät poliitikot päästävät suustaan jotakin ihan muuta kuin vihreitä sammakoita: järkeviä ajatuksia, joihin saattaa yhtyä.
Näin pääsi käymään viime viikolla, kun puolueen puheenjohtaja, työministeri Anni Sinnemäki puolusti ärhäkästi Pohjanmaan radan peruskorjauksen rahoitusta. Hänen mukaansa puuttuva rahoitus on revittävä jostakin, vaikka Etelä-Suomen tärkeistä tienparannushankkeista jos ei mistään muualta.
Aivan oikeilla linjoilla vihreät olivat myös lausumassaan, että valtava kohu ja huoli maakunnallisten lentoyhteyksien puolesta on mennyt mahdottomiin. Varsinkin, kun asiaa vertaa Oulu-Seinäjoki-junayhteyden valtavaan merkitykseen.
Jos kerta kaikkiaan on niin, että Helsingin ja Porin tai muiden eteläisten maakuntakeskusten väliselle lentoliikenteelle ei ole matkustajia, sitä ei väkisin minkäänlaisella tuella pidä alkaa elvyttää. Täkäläisittäin vouhkaus vaikuttaa erityisen naurettavalta pelleilyltä, sillä matka Helsingistä Poriin on suunnilleen yhtä pitkä kuin Oulusta Kuusamoon.
Mitä järkeä olisi mennä lentämällä Oulusta Kuusamoon? Nousujen, laskujen, turvatarkastusten ja kentälle siirtymisten aikana ehtii autolla suunnilleen Kuolioon asti.
Tosiasiassa pari vuosikymmentä sitten Oulun ja Kuusamon välillä oli matkustajaliikennettä, mutta siinä ei ollutkaan järkeä. Lentoja lennettiin, koska Kuusamon kenttä ei riittänyt suihkukoneille. Turistit joutuivat vaihtamaan Oulussa pienempään koneeseen.
Siinä Sinnemäellä heti menikin metsään, kun hän alkoi miettiä kilometrikorvausten pienentämistä, jotta ihmiset käyttäisivät enemmän joukkoliikennettä. Työajo omalla autolla on pieni pisara meressä. Niin tehdään silloin, kun joukkoliikennettä ei syystä tai toisesta voi käyttää.
Joukkoliikennettä pitää suosia ilmastonmuutoksen torjumisen takia. Totta. Lentoliikennekin on joukkoliikennettä. Joillakin on päässyt unohtumaan, että lentoliikenteen lisääminen lisää ilmastonmuutosta. Mitä enemmän lennetään tarpeettomasti pikku matkoja pikkukaupunkeihin, sitä enemmän ilmastonmuutos edistyy -siitä huolimatta, että potkurikoneet kuulemma vievät vähemmän polttoainetta kuin suihkukoneet.
Linja-auto on myös keksitty. Sillä ei matka vaikkapa Helsingin ja Porin välillä kovin kauan kestä, jos junayhteys onkin hankala.
Ei todellakaan ole valtakunnan tärkeimpiä asioita pohtia, kannattaako Wingo-yhtiön alkaa lennättää koneita kannattamattomasti Poriin tai Seinäjoelle. Se sitä vastoin on valtakunnan tällä hetkellä melkeinpä tärkein kysymys, miten käy radan parantamiselle Seinäjoen ja Oulun välillä. Ratahan on korjattu Helsingin ja Seinäjoen välillä, ja yhteys toimii sutjakasti. Mihin siinä lentoliikennettä tarvitaan?
Ensi vuoden töille ratarahaa on nyt varmasti luvassa vain viisi miljoonaa euroa, kun tarve on vähintään 40 miljoonaa.
On aivan käsittämätöntä, että sama jappasu toistuu vuodesta toiseen. Ratarahoituksesta pitää taistella joka kevät ja syksy eri budjettineuvotteluissa. Nykyinen liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on ymmärtänyt radan tärkeyden ja tehnyt töitä kiitettävästi sen hyväksi.
En usko, että yritystä puuttuu pohjoisilta kansanedustajilta, vaikka heitä syyllistetään usein liiasta saamattomuudesta. Yhden perusministerin ja 25 kansanedustajan taitaa olla vaikea kamppailla suuressa joukossa. Liian monelle poliitikolle radan kunnostus on yhdentekevää.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) vaikuttaa olevan aika suurena kantona kaskessa. Ihmetyttää, miten hänellä maakunnan miehenä ei riitä ymmärrys ratahankkeeseen, vaikka rahakirstua pitää pitää tiukalla. Jos kyse olisi savolaisesta hankkeesta, olisivatko asiat toisin.
Todennäköisesti puuttuvat raha puristetaan sieltä sun täältä, ja ensi vuoden työt saadaan juuri ja juuri jatkumaan. Muuten ei kunnian kukko laula paljon kenellekään.