Alkoholin vaikutus kuljettajan ajokykyyn vaihtelee. Koskaan se ei kuitenkaan alenna onnettomuusriskiä, vaikka niinkin joskus väitetään. Kohtuuttoman monilla on taipumus arvella, että juuri hän kestää viinaa muita paremmin. Samakin henkilö on muun muassa väsymystilasta riippuen eri aikoina eri tavoin altis alkoholin vaikutukselle.
Päättäjien onkin syytä ottaa todesta liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan ehdotus, että jo 0,2 promillen humalatila ratissa on liikaa. Silloin on syytä keskeyttää ajomatka.
Tilanteesta riippuen kuljettaja voisi ehdotuksen mukaan saada matkan keskeytyksen lisäksi huomautuksen tai rikesakon. Jo ajon keskeytys käy rangaistuksesta. Moni saisi siitä hyvän opetuksen. Nykyisen lain mukaan humalassa ajon raja raja on 0,5 promillessa.
Erityisesti nuorilla kuljettajilla jo veren matalan alkoholitason tiedetään lisäävän riskinottohalua. Kokemattoman kuljettajan lisäksi hänen mahdolliset matkustajansa ja muut tiellä liikkujat joutuvat jakamaan kasvaneen riskin. Poliisille on syytä antaa oikeus poimia pois liikenteestä melko vähänkin naukkailleet, ja erityisesti rankan humalan loppuvaihetta potevat kuskit. Jos otat, et aja, on hyvä ohje.
Neuvottelukunta on aivan oikeassa arviossaan, että rattijuopumusta paheksuva asenneilmasto ja päihdeongelmien varhainen tunnistaminen sekä opastus terveydenhuollossa ovat tärkeää ennalta ehkäisyä. Asenneilmasto pysyy varmasti paheksuvana rattijuoppojen aiheuttamien vakavien onnettomuuksien takia. Terveydenhuollon henkilökuntaa joudutaan opastamaan ja ohjeistamaan, jos neuvottelukunnan linjauksien halutaan siltä osin toteutuvan.
Valvonnan lisäys hillitsee useimpien kuljettajien taipumusta istua ottaneena rattiin. Muutamat moninkertaiset rattijuopot ovat kuitenkin niin sinnikkäitä, etteivät edes toistuvat kiinnijäämiset heitä hetkauta. Terveydenhuollon keinotkin ovat heidän kohdallaan rajalliset. Silti ihan toivoton on näissä asioissa ani harva potilas.
Alkolukko on uusi, tehokas keino estää juopuneena ajo. Neuvottelukunta haluaa, että siitä tulisi kansainvälisen yhteispäätöksen pohjalta vakiovaruste uusiin ajoneuvoihin. Silloin myös ehdottoman raittiit joutuisivat autoa ostaessaan maksamaan siitä, että jotkut toiset eivät piittaa laista ja muiden turvallisuudesta. Autoissa on kuitenkin muitakin varusteita, joita kaikki eivät tarvitse. Tässä tapauksessa rattilukko olisi hinta liikenneturvallisuuden yleisestä kohenemisesta.
paakirjoitus@kaleva.fi