Suomi on jo EY-tuomioistuimen käsittelyn aikana täydentänyt Natura-alueitaan. Jotakin on silti vielä pakko tehdä, kun Suomi hävisi kiistan torstaina kansainvälisessä oikeudessa. Seuraava hallitus joutuu päättämään, otetaanko Naturaan Kemihaaran suot, jotka sijaitsevat kaavaillulla allasalueella Vuotoksessa.
Asia on poliittisesti arka. Monet lappilaiset elättelevät nimittäin vielä toiveita Vuotoksen allashankkeen henkiin herättämisestä. Korkeimman hallinto-oikeuden kielteisen päätöksen jälkeen se on kuitenkin erittäin vaikeaa ja epätodennäköistä.
Halutessaan uusi eduskunta voisi tietysti säätää altaan rakentamisesta lain, joka ohittaisi aiemmat ratkaisut. Siihen tuskin riittää poliittista tahtoa. Rakentamispäätöksestä nostettaisiin uusi prosessi. Lapissakin on kiivaasti alueen suojelua vaatineita. Niinpä jo kertaalleen luontoarvoille haitalliseksi tuomitun hankkeen käynnistyspuuha pysähtyisi viimeistään EY-tuomioistuimeen.
Saattaisikin olla viisasta panna piste Vuotos-keskustelulle juuri siten, että Kemihaaran suot liitetään Naturaan. Silloin kaikilla tahoilla tiedettäisiin, että asiaan on turha palata. Vaikka Kemihaaran soiden tärkeysasteesta lintualueena kiistellään, merkitystä niillä on. Kun Suomea moitittiin juuri lintudirektiivin huonosta hoidosta, lisäys olisi luonteva.
Aivan ymmärrettävästi Lapissa karsastetaan mahdollisuutta, että EU:n vaatimusten nojalla kavennettaisiin maakunnan ihmisten mahdollisuutta päättää oman alueensa taloudellisista hankkeista. Se ei lisää luottamusta sen enempää EU:n kuin kotimaankaan päättäjiin. Nyt Vuotoksen altaan vastustajien täytyisikin toimia konkreettisesti sen hyväksi, että Lappiin saataisiin altaan rakentamista vastaava määrä muita työtilaisuuksia. Lappilaisia lämmittää hyvin vähän se, että paperilla väitetään työtilaisuuksia ilmaantuvan suojelun myötä.
Nykyiset päättäjät eivät enää ehdi tehdä asiassa mitään. Uusi kuulemiskierros alkaa huhtikuussa. Jos seuraava hallitus ja eduskunta päättävät liittää Kemihaaran suot Naturaan, niiden on myös osoitettava Koillis-Lappiin työllistäviä hankkeita. Alueen ihmisille ja kunnille lienee aivan sama, ovatko ne esimerkiksi suojelualueiden hoidossa, luontomatkailussa vai muissa elinkeinoissa.
Myös suojeluhenkisten päättäjien pitää tunnustaa, että pelkät maisemat eivät elätä. Ihminenkin kuuluu sentään pohjoisten alueiden luontoon. Jos ihmiset häipyvät Vuotoksen alueelta, Natura ja muu suojelu on hävittänyt sieltä yhden lajin.
paakirjoitus@kaleva.fi