Nürnbergin oikeudenkäyntiä ja natsirikollisten kymmeniä vuosia kestänyttä metsästystä pidetään esikuvana myöhemmälle suhtautumiselle ihmisoikeusrikkomuksiin.
"Koko käsite rikoksista ihmisyyttä vastaan syntyi oikeastaan Nürnbergin oikeudenkäynnin myötä. Ajattelutapa muuttui kokonaan ja siltä pohjalta lähti myös YK:n ihmisoikeusjulistus", sanoo poliittisen historian professori Seppo Hentilä Helsingin yliopistosta.
Hentilän mukaan vasta toisen maailmansodan jälkeen sotarikoksia on alettu käsitellä kansainvälisissä oikeusistuimissa. Sitä ennen sotarikoksia käsiteltiin korkeintaan maiden omien lakien mukaan.
"Keskeisin syy vanhojen natsirikollisten sinnikkääseen etsintään on se, että raskaiden ja hirvittävien rikosten selvittäminen halutaan viedä 100-prosenttisesti loppuun saakka. Samalla kyse on ollut kansainvälisestä puhdistautumisriitistä", professori Hentilä toteaa.
Simon Wiesenthal -keskuksen huhtikuussa julkaisemassa vuosikatsauksessa Suomi on mainittu maana, missä ei tiettävästi ole natsirikollisia eikä käytännön toimia ole tarvittu.
Professori Seppo Hentilä muistuttaa, että toiseen maailmansotaan liittyviä asioita on selvitetty Suomessakin vielä viime vuosina ja niistä on löytynyt uutta, yllättävää tietoa.
Esimerkiksi Oula Silvennoisen viime syksynä hyväksytyssä väitöskirjassa kerrotaan suomalaisten osallistuneen natsi-Saksan Einsatzkommando Finnland -erikoisyksikön toimintaan.
Yksikön tehtävänä oli seuloa neuvostovangeista kommunistien politrukit ja juutalaiset, ja surmata heidät.
Mukana oli toistakymmentä suomalaista virkailijaa, jotka toimivat lähinnä kuulustelijoina vain osan osallistuessa joihinkin teloituksiin.
Hentilä arvelee, että nämä tiettävästi jo kuolleet suomalaiset olisivat voineet olleet vaarassa tulla luokitelluiksi natsirikollisiksi.