Tutkimus osoittaa ensimmäisen kerran kattavasti saksalaisten ylläpitäneen jatkosodan aikana Suomessa yli sataa vankileiriä - niistä valtaosa oli Pohjois-Suomessa. Saksalaiset pitivät leireillään noin 30 000 venäläistä vankia.
"Ne leirit on melkein unohdettu. Paikalliset pohjois-suomalaiset muistavat kyllä vielä yksittäisten paikkakuntien leirit. Näyttäisi siltä, että saksalaiset saivat 9 000 omaa sotavankia Petsamon, Sallan ja Kiestingin rintamilla. Ehkä noin 6 000 kesällä ja syksyllä 1941, loput myöhemmin", dosentti Lars Westerlund kertoo Kalevalle.
"Mutta lisäksi saksalaiset toivat yli 20 000 neuvostosotavankia Suomeen työntekoa varten, sillä omien sotavankien työvoima ei riittänyt."
Kuusamon kenttärata
Vangit tuotiin useimmiten Stettinin (nykyisin Gdansk) kautta. Ainoan varman tiedon Westerlund on löytänyt Rostovin alueelta Taivalkoskelle tuoduista sotavangeista. Hän arvelee, että vangit haalittiin koko itärintamalta. Heidät vietiin ensiksi Puolaan siirtoleireihin ja kuskattiin sieltä edelleen Saksaan, Norjaan tai Suomeen.
"Sodan loppuvaiheissa syksyllä 1944 saksalaiset evakuoivat nämä sotavangit Norjaan. Nämä marssit Sallasta, Petsamosta tai Kiestingistä Norjaan olivat hyvin rasittavia. Luulen, että melko paljon sotavankeja kuoli näillä reissuilla."
Leirijärjestelmän laajuuden ohella Lars Westerlund luo ensimmäisen yleiskatsauksen Organisation Todtin Suomen osasto Einsatz Finlandista, saksalaisten omien rangaistusvankien kenttärangaistusleireistä sekä merkitykseltään vähäiseksi jääneen Venäjän vapautusarmeijasta, Vlasovin armeijasta Suomessa.
Organisation Todt oli 1930-luvulla perustettu työjärjestö, joka sai nimensä Saksan varusteluministeriksi kohonneen Fritz Todtin mukaan. Se rakensi esimerkiksi Saksan moottoritiet ja harjoitti laajaa rakennustoimintaa kaikkialla Saksassa ja ulkopuolellakin. Einsatz Finland oli jokseenkin pieni, mutta tehokas. Sen palveluksessa oli enimmillään noin 6 000-8 000 miestä.
"Se rakensi Pohjois-Suomen maanteitä ja oli osatekijänä myös Hyrynsalmi-Kuusamon kenttäradan rakennustöissä 1942-44," Westerlund kertoo.
Kolme rangaistusleiriä
Täysin uutta on tieto saksalaisten omista rangaistusvangeista. Westerlund muistuttaa, että saksalaisten sotilaskuri oli eräissä tapauksissa erittäin ankara ja Saksasta tuotiin kesällä 1942 Suomeen 1750 rangaistussotilasta. Westerlundin mukaan heidän kohtelunsa oli paljon pahempaa kuin neuvostovankien.
"Suomeen tuotiin kolme kenttärangaistusleiriä, eli Feldstraflager I, II ja III. Nämä sijoitettiin Pohjois-Suomeen ja kohtelu oli niin ankara, että puolessa vuodessa kuoli kolmasosa. On arveltu, että koko sodan aikana heistä kuoli yli 90 prosenttia," Westerlund kertoo. "Ne olivat tuhoamisleirejä, koska meno oli niin armotonta ja kuolleisuus niin suurta."
Pietarsaaren kautta Suomeen tuodut kenttärangaistusleirit koostuivat komppanioista ja olivat luonteeltaan pataljoonia. Yksi leiri kuljetettiin junalla Rovaniemelle, sieltä marssimalla Petsamoon ja edelleen Norjaan. Komppaniat saattoivat olla eri paikoissa. Kolmosleiri siirrettiin Westerlundin mukaan Taivalkoskelle juuri Hyrynsalmen-Kuusamon kenttäradan rakennustöihin.
"Pohjois-suomalaiset esittivät vastalauseita tämän ankaran kohtelun johdosta. Se johti siihen, että saksalaiset siirsivät kenttärangaistusleirit pois. Huono julkisuus johti tähän - kohtelu ei koskaan parantunut, mutta imago-ongelmasta päästiin eroon. Yksi leiri lakkautettiin ja kaksi sijoitettiin Leningradin liepeille."