Samaan aikaan Nato on päivittänyt tehtäviään. Sotilasliitto suuntautuu yhä enemmän hyvinkin vaativiin kriisinhallintaoperaatioihin perinteisen toiminta-alueensa ulkopuolella. Niihin haluavia valtioita on enemmän kuin niihin pystyviä.
Yhdysvaltain johdolla etusijassa Suomelle, Ruotsille ja Australialle esitetty ajatus nykyistä pidemmälle menevästä kumppanuudesta kumpuaa tästä taustasta. Rauhankumppanuusmaiden etujoukko pääsisi paremmin mukaan päättämään operaatioista ja suunnittelemaan niitä. Tätä on toivottu etenkin Ruotsissa.
Kumppanuusohjelman syventämistä koskevat päätökset ovat vielä tekemättä Natossa saati Suomessa. Poliittisesti tulenarasta asiasta ei ole ehditty juuri keskustella Suomessa. Se ei ole ollut vielä esillä esimerkiksi valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa. Financial Times -lehden kautta julki tullut suunnitelma ei tullut Suomelle ikävänä yllätyksenä, mutta hankalaksi se voi osoittautua.
Vaikka suunnitelma ei merkitsisi ainakaan vielä täyttä Nato-jäsenyyttä, se olisi jäsenyyteen myönteisesti suhtautuville uusi askel kohti sotilasliittoa. Näin tapahtuisi etenkin, jos Suomi pääsisi sen myötä tekemään Natolle uutta strategiaa. Jäsenyyteen varauksellisesti suhtautuville maille uusi kumppanuusohjelma voisi olla helpottava ja kätevä ratkaisu Naton täysjäsenyyden vaihtoehtona.
Jos hanke toteutuisi, Suomi irrottautuisi Ruotsin kanssa Naton ulkopuolella olevista kumppanuusmaista uuteen viiteryhmään. Kumppanuusmaihin kuuluu suuri ja edellytyksiltään kirjava joukko maita, joihin rinnastuminen ei tee oikeutta Suomen kriisinhallintavalmiuksille. Naton suunnitelma ei koske esimerkiksi Itävaltaa, koska sillä ei ole sotilaallisia edellytyksiä selviytyä vaativammista tehtävistä.
Suomi on sitonut turvallisuuspoliittisia ratkaisujaan siihen, mitä Ruotsi tekee. Koska länsinaapuri haluaa suuremman roolin kriisinhallinnassa, Suomen olisi vaikea kieltäytyä Naton uudesta tarjouksesta.
Naton ulkoministerit käsittelevät asiaa huhtikuun lopulla Sofiassa, ja siitä ainakin keskustellaan Riikassa marraskuun lopulla pidettävässä Naton huippukokouksessa. Suomen valtiojohto joutuu määrittelemään kantansa hyvissä ajoin ennen sitä. Hanke ei ole helppo Natonkaan sisällä, sillä selvimmin omaa linjaansa Natossa vetävä Ranska ei haluaisi tuoda sotilasliiton päätöspöytiin maita, jotka katsoisivat strategisia kysymyksiä mieluummin Washingtonin kuin Pariisin näkökulmasta.
Jo ennen Naton mahdollista kumppanuustarjousta Suomi joutuu Ruotsin tavoin ratkaisemaan, osallistuuko se Naton nopean toiminnan joukkojen harjoituksiin ja ehkä myös itse operaatioihin. Päätös ei ole helppo. Vaihtoehto kummassakin on kuitenkin se, että Suomi jäisi passiiviseksi rauhankumppanuusmaaksi. Sellainen sopii huonosti Suomen valitsemaan peruslinjaan, jonka mukaan se osallistuu aktiivisesti kansainväliseen kriisinhallintaan sekä Euroopan unionin että Naton kautta.