Länsi-Balkanin pieni Montenegro liittyi viime vuonna Naton uusimmaksi jäseneksi. Maan sisäisen turvallisuuden kanssa on kuitenkin niin ja näin. Järjestäytynyt rikollisuus jyllää, ja parikymmentä ihmistä on saanut kahden viime vuoden aikana surmansa salamurhissa ja pommiräjähdyksissä. Sekä maan poliisiylijohtaja että pääkaupungin Podgorican alueen poliisin päällikkö erosivat molemmat aiemmin tässä kuussa.
Levoton tilanne on antanut vaaliaseita oppositiolle, joka yrittää vastustaa sunnuntain presidentinvaalien ylivoimasta ennakkosuosikkia Milo Djukanovicia. Tämä on johtanut Montenegroa pitkään sekä ennen itsenäistymistä että sen jälkeen pääministerinä ja kerran myös presidenttinä.
- Hän ei voi olla osa ratkaisua, koska Montenegron kaduilla kokemamme epävakaus ja kaaos ovat hänen aikaansaannostaan, perustelee useimpien oppositiopuolueiden tukema ehdokas Mladen Bojanic.
Serbian kainalosta kohti länttä
Djukanovic nousi niin kutsuttuun Tynkä-Jugoslaviaan (Serbia ja Montenegro) kuuluneen Montenegron pääministeriksi jo vuonna 1991. Hän oli aluksi presidentti Slobodan Milosevicin suojatti, mutta Montenegron itsenäistyttyä 2006 hän ryhtyi luotsaamaan maataan kohti länttä. Omaa valuuttaa maalla ei ole koskaan ollut vaan se siirtyi Saksan markan kautta euroon jo ennen itsenäistymistään.
Hieman yli 620 000 asukkaan Montenegroa on pidetty Venäjän ja lännen vaikutusvallan kilpakenttänä. Syksyn 2016 parlamenttivaalien yhteydessä pidätettiin joukko Nato-jäsenyyden vastustajia, pääsin serbejä, joita Montenegron viranomaiset syyttivät vallankumouksen ja Djukanovicin surman suunnittelusta Venäjän tuella. Venäjä ja Montenegron venäläismielinen oppositio pitävät syytöksiä perättöminä.
Montenegro hyväksyttiin Naton jäseneksi kesäkuussa 2017. Jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa alkoivat 2012. Unioni on kiinnittänyt huomiota rikollisuuteen, salakuljetukseen, ihmiskauppaan ja rahanpesuun Montenegron ongelmina.
Kuukausipalkka 500 euroa
Kuusi kertaa pääministerinä ja kerran presidenttinä toiminut Djukanovic ilmoitti vuonna 2016 jättävänsä politiikan. Pari kuukautta sitten hän kuitenkin kertoi asettuvansa ehdolle presidentiksi. Virka on seremoniallinen, mutta jos sitä ryhtyy hoitamaan Djukanovic, hänen odotetaan kuitenkin olevan todellinen vallankäyttäjä maassa.
Tavallisten montenegrolaisten päällimmäinen huoli ei ole maan kansainvälinen asema vaan arjessa selviäminen. Keskimääräinen kuukausipalkka on vain 500 euroa ja työttömyys noin 20 prosentin tuntumassa.
- Kukaan ei ehdota ratkaisuja todellisiin ongelmiimme, elintason laskuun, työttömyyteen ja nuorten ihmisten muuttoon ulkomaille, valittaa 23-vuotias opiskelija Milan, joka ei halua kertoa sukunimeään.