Sotilasliitto Nato on nyt entisen Neuvostoliiton maaperällä, mutta muutos ei ole tuomassa uusia jakolinjoja Eurooppaan.
Maanantaina seitsemän itäisen Euroopan maan pääministerit luovuttivat sotilasliitto Natoon liittymistä koskevat asiakirjat Yhdysvaltain presidentille George W. Bushille. Laajeneminen tuli näin sinetöidyksi: Naton peruskirjoja säilytetään Washingtonissa. Perjantaina sotilasliiton päämajassa Brysselissä järjestetään lipunnosto- ja liittymisseremonia Viron, Latvian, Liettuan, Slovakian, Slovenian, Bulgarian ja Romanian mukaantulon kunniaksi.
Näin on tullut päätökseen kehityskulku, joka nyt vaikuttaa täysin luonnolliselta mutta joka joitakin vuosia sitten herätti Suomessakin monen mielessä pelonsekaisia ajatuksia. Tämä koski etenkin Baltian maiden, entisen Neuvostoliiton osien, liittymistä Natoon. Oli aika, jolloin Venäjä antoi selvästi ymmärtää vastustavansa asiaa ja pitävänsä sitä vihamielisenä tekona. Tämä herätti Suomessakin huolta jännityksen kiristymisestä Itämeren alueella.
Baltian maiden pyrkimys Natoon ei juurikaan saanut Suomesta sivustatukea. Maan johdon pidättyvyys oli silmäänpistävää verrattuna siihen, kuinka innolla Suomi on koko ajan tukenut niiden pian toteutuvaa EU-jäsenyyttä.
Samaan aikaan toki tiedettiin, että jäsenyyden hakeminen on jokaisen maan oma asia. Baltit pitivät päänsä, ja myös Venäjän johto ymmärsi ulkopoliittisen realismin. Lopputuloksena on, että historiallinen askel ei enää tunnukaan paljon miltään. Sen tapahtumiseen on sopeuduttu jo ajat sitten, Baltian maita on tosiasiallisesti jo pitkään pidetty osana Natoa, ja nyt tämä suhde vain sinetöidään.
Itämeren alueelle kehitys merkitsee vakauden eikä jännityksen kasvua. Naton ja EU:n myötä Viro, Latvia ja Liettua kytkeytyvät täysimääräisesti eurooppalaisiin rakenteisiin, mikä on kovia kokeneille valtioille vakuutus tulevaisuuden varalle.
Tietyt jännitteet Baltian maiden ja Venäjän suhteissa ovat tosiasia, mutta niitä ei pidä liioitella. Sekä Nato että Venäjä ovat muuttuneet. Ne tekevät keskenään laajaa yhteistyötä, eikä kylmän sodan aikaista vastakkaisuutta enää ole. Molempien tärkeimmät huolenaiheet ovat eri ilmansuunnilla. Tämä ymmärretään myös Venäjän johdossa, vaikka Moskovan suunnalta kuuluukin aika ajoin ärsyyntyneitä puheenvuoroja Natoon liittyen. Ne kertovat siitä, että Venäjän sisällä esiintyy erilaisia näkemyksiä, mikä on täysin normaalia.
Sotilaallisesti herkin kysymys ainakin aluksi on ilmatilan valvonta, mikä Baltiassa nyt siirtyy Naton vastuulle. Venäjä on jo protestoinut asiasta, ja jonkinlaiset sovitut pelisäännöt ilmeisesti ovatkin tässä vaiheessa tarpeen.
Kaliningradjää kokonaan Naton sisälle, Viron ja Latvian itärajasta tulee myös sotilasliiton itäraja, ja pitkälti uutta rajaa tulee myös kyseenalaisesti hallitun Valko-Venäjän kanssa. Suomalaiseen keskusteluun on varmasti vaikutusta sillä, kuinka luontevaksi tämä naapuruus muodostuu.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari toi uutta väriä kotimaiseen keskusteluun ehdottamalla Kalevassa liittoutumattomuus-sanasta luopumista. Pääministeri Matti Vanhanen tyrmäsi ajatuksen heti ja totesi, ettei Suomi liittoudu. Se toteuttaa omaa politiikkaansa sivuilleen vilkuilematta.
Naton huippukokous pidetään Istanbulissa kesäkuun lopulla. Viro on siellä mukana täysvaltaisena jäsenenä. Suomikin saa kutsun paikalle kumppanuusmaana samassa ryhmässä kuin muun muassa Kirgisia, Valko-Venäjä ja Ruotsi. Se on liittoutumattomien maiden viiteryhmä Natossa.