Kuluneet viikot ovat vahvistaneet epävarmuutta siitä, onko USA presidentti Donald Trumpin johdolla enää entiseen tapaan sitoutunut Euroopan turvallisuuteen. On todellakin Trumpin ansiota, että eurooppalaiset ovat vihdoin alkaneet panostaa enemmän omaan puolustukseensa.
Viime viikon Naton huippukokous vahvisti myös sen, että puolustusliitto Nato jatkaa jokapäiväistä toimintaansa entiseen tapaan ja säilyy ensisijaisena viitekehyksenä, kun Euroopan maat vahvistavat asevoimiaan. EU:n tiivistyvä puolustusyhteistyö täydentää Natoa, ja EU:n ja Naton viime vuosina nopeasti edennyt lähentyminen jatkuu.
Euroopan puolustuksen vahvistaminen tarkoittaa ja edellyttää sitä, että Nato muuttuu entistä eurooppalaisemmaksi. Puolustusliiton 29 jäsenmaasta 27 on Euroopan maita. Naton rakenteet luotiin alun perin nimenomaan Euroopan puolustusta varten, ja viime vuosina toiminnan painopiste on palannut vahvasti Eurooppaan. Hiljattaisessa huippukokouksessa sovittiin muun muassa lisätoimista itäisten Nato-maiden puolustuksen vahvistamiseksi. Ei ole epäilystä siitä, että Eurooppa tarvitsee yhä Natoa oman turvallisuutensa takaamiseksi.
USA:n strategia on 1940-luvun lopulta lähtien katsonut, että panostus Euroopan puolustukseen ja läntisiin liittolaissuhteisiin on USA:n edun mukaista. Trump on kyseenalaistanut tämän näkemyksen ja suosii eristäytymiseen eli isolationismiin taipuvaa ulkopolitiikkaa. Hän on ollut johdonmukaisesti sitä mieltä, että USA maksaa liikaa kansainvälisestä turvallisuudesta ja antaa muiden maiden nauttia hyveitä omalla kustannuksellaan. USA:n sotilaallinen läsnäolo Euroopassa on tosi asiassa viime vuosina vahvistunut, mutta Trumpin lausunnoista ja toimintatavasta on pääteltävä, ettei presidentti ole erityisen kiinnostunut pitkäjänteisten liittolaissuhteiden ylläpitämisestä.
Eurooppalaisten Nato-maiden puolustusmenot ovat lähteneet kasvuun Trumpin ansiosta, mutta Euroopan itsensä vuoksi. Pidemmällä aikavälillä Euroopan maiden kasvava puolustuskyky voi turvata sen, että Nato pystyy edelleen huolehtimaan tehtävistään. Samalla Euroopan maiden ääni Natossa vahvistuu. Euroopan kasvanut panostus tekee Natosta enemmän eurooppalaisen järjestön ja voi tuoda tasapainoa transatlanttisiin suhteisiin.
Trump on saanut vauhtia myös EU:n puolustusyhteistyön vahvistamiseen. Samalla EU:n ja Naton suhde on kehittynyt läheisemmäksi kuin koskaan. EU:n puolustusyhteistyön sisältö on suunniteltu siten, että se tukee ja vahvistaa myös Natoa. EU ei ole ottamassa vastuuta Euroopan alueellisesta maanpuolustuksesta eikä ole luomassa sellaiseen tehtävään soveltuvia rakenteita. EU:n puolustusyhteistyö tähtää etupäässä kriisinhallintatoimiin Euroopan lähialueilla, mikä on tietysti myös tärkeää Euroopan turvallisuudelle. Lisäksi EU pyrkii muun muassa vahvistamaan jäsenmaiden hankintojen ja kyvykkyyksien koordinointia ja tukemaan Euroopan puolustusteollisuutta.
EU-puolustusta pitkään tutkinut professori Jolyon Howorth on jo vuosia sitten puhunut Naton ja EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhdistämisen puolesta. Näin tuskin tulee tapahtumaan, ei vähiten siksi, että kahden järjestön jäsenyydet eivät ole päällekkäisiä, kuten Suomessa hyvin tiedetään. EU:sta on myös jo kauan sitten visioitu Naton eurooppalaista pilaria – tässä visiossa EU ja Yhdysvallat voisivat olla kaksi tasavertaista Naton tukijalkaa. Vaikeutunut transatlanttinen suhde varjostaa näitä visioita, mutta käytännön tasolla järjestöjen lähentyminen jatkuu.
Euroopan puolustuksen vahvistamiseen pyrkii lisäksi joukko pienempiä yhteistyöhankkeita. Tähän kuvaan kuuluvat muun muassa Iso-Britannian vetämät JEF-joukot (Joint Expeditionary Force), joihin Suomi osallistuu muiden pohjoisen Euroopan maiden rinnalla. Lista piteni, kun kesäkuussa käynnistyi Ranskan johdolla luotu Euroopan interventioaloite. Siihen liittyi alun perin yhdeksän maata, muiden muassa Iso-Britannia, Saksa, Tanska ja Viro. Myös Suomi harkitsee osallistumista. Myönteinen päätös asettuisi luontevasti jatkoksi Suomen tiivistyvää puolustusyhteistyötä läntisten kumppaneiden kanssa.
Ranskan aloitteen taustalla on maan turhautuminen hitaasti etenevään EU:n puolustusyhteistyöhön. Presidentti Macron haluaa vauhdittaa Euroopan strategisen kulttuurin vahvistamista käytännön yhteistoiminnan kautta. Aloite tähtää ennen kaikkea sotilaalliseen kriisinhallintaan Euroopan lähialueilla. Siinä missä EU-yhteistyö on instituutioiden rakentamiseen painottuvaa ja hidasta, Ranska panostaa nopeaan sotilaalliseen toimintakykyyn.
Suomelle, kuten muun muassa Saksalle, yksi tärkeä kysymys on aloitteen kytkeminen EU:hun, josta ei ole vielä selvyyttä. Kun pienemmän piirin aloitteiden määrä kasvaa, on tärkeää säilyttää yhteinen viitekehys, jollaisen EU ja Nato pystyvät tarjoamaan.
Kristi Raik on Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja.