Jos Suomi liittyy Natoon, joutuisivat suomalaiset kansanedustaja Erkki Pulliaisen (vihr.) mukaan epäonnistuneen politiikan vangeiksi. Viikon kuluttua ilmestyvässä kirjassaan Nafta-Nato ja Suomi Pulliainen sanoo, että Nato-jäsenyys veisi Suomen osalliseksi kaaokseen, johon Yhdysvallat ja Iso-Britannia Irakin miehityksen mukana syöksyivät valehtelemisineen ja väärinarviointeineen.
"Yhdysvallat pystyy kyllä täsmäampumaan hajalle, mutta ei hallitsemaan ammunnan jälkeistä tilannetta", Pulliainen laukoo. Hän ei anna arvoa USA:n Naton kautta lupaamiin turvatakuisiin Afganistanin ja Irakin näyttöjen jälkeen.
Se innokkuus, jolla Nato-jäsenyyden kannattajat ovat asiaansa vieneet eteenpäin, on pannut Pulliaisen epäilemään, että asia ei voi olla niin yksinkertainen kuin hankkeen puolestapuhujat antavat ymmärtää.
Silkkaa oman edun tavoittelua
Ministeri Max Jakobsonin toteamuksen, että keskustelu Natosta on perimmältään keskustelua Venäjästä, Pulliainen kääntää toisin. "Kysymys on enemmänkin kuin jonkun seurasta pois, siitä, mihin seuraan joudut, kun hakeudut Naton jäseneksi."
Juuri tämän käsityksensä takia Pulliainen käsittelee kirjassaan sivukaupalla Yhdysvaltain nykyistä tilaa, käyttäytymistä ja pyrkimyksiä, joissa hän ei näe merkkiäkään hyväntahtoisuudesta vaan pelkästään oman edun tavoittelemisesta eritoten raakaöljyn turvaamisessa.
Pulliaisen mielestä Suomen on hyvä olla hyvissä väleissä Venäjän kanssa, kun yhteinen raja on edelleen vallan pitkä: Suomen kansallisen edun mukaista on näissä oloissa pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana.
Pulliainen perustelee kantaansa sillä, että Yhdysvaltojen fyysinen läsnäolo Lähi-idän öljyvaltioissa, tekee alueiden hallinnasta ennen pitkää vaikean. Hyvät suhteet Venäjään saman raaka-aineen takia tulevat länsimaille tärkeiksi.
Suomi jo tiukasti sitoutunut
Suomi on Pulliaisen käsityksen mukaan sitoutunut turvallisuuspolitiikassa aika paljoon. Se tapahtui periaatteellisella tasolla jo silloin, kun Suomi osaltaan hyväksyi EU-jäsenyyssopimuksen, koska pakettiin sisältyi Maastrichtin sopimus.
Sen mukaan Länsi-Euroopan unionin (WEU) puitteissa piti kehittää yhteistyötä Naton kanssa. WEU:ta ollaan Pulliaisen mukaan nyt kuitenkin kuoppaamassa, koska sitä tärkeämmäksi on osoittautumassa lupaus Euroopan unionin omasta kollektiivisesta puolustuspolitiikasta.
Tätä optiota ollaan kirjoittajan mielestä perustuslaillisen sopimuksen avulla kehittämässä toimivaksi järjestelmäksi. Vaikka neuvottelut itse sopimuksesta ovat nyt keskeytyksissä, varustetasoa ollaan Pulliaisen mukaan rakentamassa varsin laajoilla valtuuksilla.
Olennaiseksi on muodostunut kysymys automaattisista turvatakuista. "He, jotka ajavat Suomea Naton jäseneksi, perustelevat kantaansa turvatakuilla."
Pulliainen sanoo, että perustuslain mukaan asevelvollisuusarmeijamme on tarkoitettu puolustamaan vain isänmaata, ei esimerkiksi Yhdysvaltain bensiinin hankintaa Lähi-idässä.
Hän uskoo, että kaukotehtäviä varten olisi Nato-Suomen perustettava "toinen armeijakunta", joka koostuisi sopimussotilaista, hyvin koulutetuista ammattisotilaista. Käytännössä komentovastuu olisi ulkomaalaisilla kuten rauhanturvaamistehtävissäkin.
Pulliainen uskoo, että tilanne kaipaisi oman lainsäädäntönsä. Sen etukäteen ratkaiseminen yksinkertaisella ääntenenemmistöllä ponsiäänestyksessä ei voi hänen mielestä olla sopusoinnussa perustuslakimme kanssa.
"EU-maiden apuun voi mennä muutoinkin kuin vain sitoutumalla velvoittaviin turvatakuisiin."
Operaatio johti
toiseen suuntaan
World Markets Research Centren terrorisminriskiarvio todistaa, että hyökkäysuhka Yhdysvaltoja ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan on kasvanut Irakin sodan myötä.
Pulliainen kirjoittaa, että Bushin ja Blairin terrorisminvastainen operaatio on johtanut päinvastaiseen tulokseen kuin mihin sen arkkitehdit tähtäsivät.
186 maan listalla Natoon kuulumattomien maiden riskiarvo on alhaisempi kuin Nato-maiden. Ennen vuotta 1983 Natoon hyväksytyt valtioiden riski-indeksi on keskimäärin 49,7 ja Yhdysvalloilla 81,5, kun Naton ulkopuolella olevien maiden luvut ovat 38:sta 21:een.
Tämä on Pulliaisen mukaan selvä viesti. Vielä selvemmäksi sen tekee se, että Suomi on sanallisessa riskiluokassa "mitätön" ja esimerkiksi Ruotsi luokassa "alhainen".
"Eräät merkittävimmät suomalaiset vaikuttajat haluavat tunnetusti Suomen pois mitättömien luokasta matkallaan vaikuttamaan", Pulliainen ivaa.
Naton asemasta
tullut erikoinen
Pulliainen uskoo, että mitä voimakkaammaksi talousmahdiksi Euroopan unioni kehittyy, sitä itsenäisemmäksi se maapallolla tulee, ja sitä vähemmän tosiasiallisia mahdollisuuksia ulkopuolisten on puuttua muuten kuin markkinoiden kautta siihen, mitä Euroopassa tapahtuu.
"Jo nyt on havaittu, että poliittinen kanssakäyminen Atlantin yli on vähentynyt. Yksi syy Pulliaisen mielestä on juuri Irakin sota, johon Ranska ja Saksa eivät ole muuttaneet kantaansa Yhdysvaltain painostuksesta huolimatta.
Vähentyneen kanssakäymisen tilanteessa Natolle on Pulliaisen mielestä tullut omalaatuinen asema transatlanttisessa toimeliaisuudessa. Sen eurooppalaiset jäsenvaltiot maksavat jäsenmaksua Natolle, jotta se ylipäänsä olisi olemassa ja läsnä Euroopassa. Ne tekevät sen Pulliaisen mukaan kuitenkin eräänlaisena siltamaksuna valtameren yli, mutta kuitenkin ne käyttävät tätä siltaa yhä vähemmän.
Nyt on kirjoittajan mielestä myös strateginen ero Yhdysvaltain ja Euroopan välillä korostunut: edellinen varautuu voittamaan sotia samalla kun Euroopan unionin tyypillisenä eurooppalaisena pyrkii toimimaan niin, että sodat vältetään.
