Siihen hetkeen on enimmillään enää vajaat kaksi vuotta: joskus ensi vuoden aikana Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua liittyvät sotilasliitto Naton jäseniksi. Sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen pääkaupungista näkee hyvällä säällä sotilaallisesti liittoutuneen Viron pääkaupungin ääriviivat.
Viron ja siinä sivussa kahden muunkin balttimaan Nato-jäsenyys merkitsee muutakin kuin Tallinnan kaukaista siluettia. Sotilasliiton ja sen jäsenmaiden diplomaatti- ja sotilasasiantuntijat valottivat Naton Itä-Eurooppaa koskevia aikeita viime viikolla Varsovassa ja Brysselissä Yhdysvaltain Suomen-suurlähetystön suomalaiselle toimittajaryhmälle järjestämällä matkalla.
Naton laajentuminen, tai oikeamminkin laajentaminen, on ollut molemmilla kerroilla puhtaasti poliittinen päätös, jolle Naton turvallisuuspoliittisten suunnittelijoiden on keksittävä järkevää sotilaallista sisältöä. Se ei ole helppoa ja vähintään vie paljon aikaa.
Baltian maiden ja neljän muun - Slovakian, Slovenian, Romanian ja Bulgarian - kutsuista päätettiin Naton huippukokouksessa Prahassa viime marraskuussa. Naton sotilaallinen suunnittelu on lähtenyt liikkeelle huippukokouksen jälkeen. Kun työ on tehty, on lopullisten liittymispäätöksen aika.
Balttimaiden kytkentä Naton verkkoon alkaa sillä, että päämajan ja niiden välille rakennetaan nopeasti turvalliset tietoliikenneyhteydet. Se vie asiantuntija-arvion mukaan kuusi-yhdeksän kuukautta. Varsinaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentaminen vie arviolta viisi-kahdeksan vuotta. On vielä auki, mitä ja minne Nato aikoo Baltiassa rakentaa. Asiantuntijapuheissa vilahtaa ainakin yksi satama.
Jos Baltian mailla on jotakin sotilaallista merkitystä ja annettavaa Natolle, se löytyy niiden ilmatilasta. Viattomalta kuulostava ilmatila-aloite tarkoittaa, että Baltian maiden ilmatila kytketään saumattomasti Naton integroituun ilmapuolustusjärjestelmään. Sen puitteissa balttimaat saavat yhtäläisen niin sanotun ilmatilannekuvan.
Baltian maat alkoivat rakentaa maanpuolustustaan tyhjästä avokätisten naapurien, etenkin Suomen, Ruotsin ja Tanskan, avustuksella. Naton sotilasasiantuntija valittelee kuitenkin sitä, että baltit ehtivät pystyttää vanhaan puolustusajatteluun pohjautuneita rakenteita, joita joudutaan nyt purkamaan ja sovittamaan Nato-tyköistuviksi.
Puolalaisasiantuntija iskee asian ytimeen. "Baltian alueen (siis myös Puolan) sotilasjärjestelmä on rakennettu puolustukselliseksi, Venäjän takia. Natossa meidän on muutettava järjestelmäämme", hän sanoo. Eli: ennen Nato-jäsenyyttä Venäjä oli vielä vihollinen. Koska maailma on muuttunut ja Nato on tullut selkänojaksi, Venäjää ei lasketa enää viholliseksi ja järjestelmät voi panna uusiksi. Jos tilanne Venäjällä muuttuu, Nato tarvitsee asiantuntijan mukaan puolitoista vuotta vastatakseen uuteen uhkaan.
Prahassa Natoon kutsuttujen maiden sotilaallinen panos yhteiseen turvallisuuskakkuun on ylipäätään lilliputtiluokkaa, ainakin aluksi. Tilannetta kuvaa hyvin se, että seitsemän kutsutun yhteinen sotilasbudjetti on tällä hetkellä noin kaksi kolmasosaa Nato-maa Norjan sotilasbudjetista.
Uusilla tulijoilla on Naton asiantuntijoiden mukaan silti jotakin annettavaa. Jotkut kutsutuista ovat paremmassa sotilaskunnossa kuin ensimmäisessä aallossa Natoon otetut Puola, Unkari ja Tshekki ottohetkellä. Esimerkiksi balteilta natolaiset ovat löytäneet erityisosaamista taistelutukitoiminnoista. Balttien kontolle on tiettävästi tulossa kahden raskaan kuljetuskoneen teko.
Ensimmäisen aallon maista Puola on monesta syystä erikoisasemassa. Puola aikoo käyttää lähivuosina kokonaistuotannosta hieman alle kaksi prosenttia puolustusmenoihin. Neuvostoaikaista kalustoa uusitaan amerikkalaisilla F16 -koneilla ja Patrian kuljetuspanssareilla - kun ja jos joulukuussa julkistettu miljardin euron kauppa saadaan viimeistellyksi. Puolan nykyisestä puolustuskyvystä kertoo paljon se, että kriisitilanteessa vastuu sen ilmatilasta kuuluisi asiantuntijoiden mukaan Saksalle. F16 -koneet eivät ole vielä käytössä eikä neuvostoaikaisilla koneilla olisi juuri tekoa.
Amerikkalaisasiantuntija kuvaa Puolaa "käännynnäiseksi", ja käännynnäisethän ovat niitä innokkaimpia. "Puolalaiset ovat tavoittaneet Naton hengen", hän kehaisee. Puolalaiset ottaisivat mieluusti vastaan jopa amerikkalaistukikohtia, jos Yhdysvallat haluaisi niitä sinne Saksasta siirtää. Puolalaiset kertovat, että jotkut heistä päästivät uutisiksi muuttuneet, siirtospekulaatioita koskeneet huhut liikkeelle.
Puolalla ja Yhdysvalloilla on historiallinen erityisside jo yksin siksi, että joka neljäs puolalainen asuu rapakon takana. Puola on nyky-Euroopassa avainmaa Yhdysvalloille, koska sen kautta hypervalta katselee Venäjää.
Vanhassa maailmassa Puolan mesenaatti oli Ranska. Nyt tämä niin sanottu Chopin-akseli osoittaa katkeamisen merkkejä. Se selittää Ranskan presidentin Jacques Chiracin tulikivenkatkuisia sanoja, että Yhdysvaltain puolelle Irak-kiistassa asettuneet Itä-Euroopan maat "menettivät suuren tilaisuuden pitää suunsa kiinni".
Chirac tietysti unohti mainita, ettei Itä-Euroopan mailla ollut vuosikymmeniin tilaisuutta saada suutaan auki. Balttien ja muiden Natoon pyrkijöiden perussyy onkin selvä kuin pläkki. Kuten eräs puolalaisvirkamies sanoi: "Liityimme Natoon turvallisuuden vuoksi." Hänestä Naton ei tule luopua pilkuistaan eli siitä, että se on pohjimmiltaan jäseniään puolustava sotilasliitto. Puheet Naton muuttumisesta poliittiseksi järjestöksi ovat itäeurooppalaiskorvissa jonninjoutavaa höpötystä.