Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti torstaina, että Naton sotilasoperaatio Libyassa päättyy ensi maanantaina. Brysseliin perjantaina kokoontuneet Naton puolustusministerit säestivät neuvostoa samanlaisella päätöksellä.
Naton Libya-operaatio tulee kestäneeksi päivälleen seitsemän kuukautta. Diktaattori Muammar Gaddafin joukkojen vastarinta kesti odotettua pidempään, mutta operaatiota voi silti pitää menestyksenä, Naton historian ehkä parhaiten onnistuneena.
Onnistumiselle löytyy monta selitystä. Ensinnäkin maailmanyhteisö pystyi poikkeuksellisen nopeasti päättämään operaatiosta. Päätöstä alettiin panna toimeen vain kymmenen päivää tekemisensä jälkeen.
Ilmapommitusten sekä ilma- ja merisaarron valvonnan inhimillinen lasku jäi niihin osallistuneilta mailta minimaaliseksi. Päätöslauselma rajasi maasodan mahdollisuuden mandaatin ulkopuolelle. Maasodasta olisi seurannut väistämättä miehistötappioita, ja maajoukot olisivat helposti juuttuneet Libyaan epämääräiseksi ajaksi.
Pidättyminen maasodasta oli järkevä ratkaisu myös siksi, että se olisi nostanut pahaa verta muissa islamilaisissa maissa. Päätöksen ansiosta Arabiliitto tuki operaatiota, ja lisäksi useat arabimaat osallistuivat siihen. Maasotamahdollisuus olisi sitä paitsi ehkä kaatanut koko hankkeen heti alkuunsa Venäjän ja Kiinan vastustuksen takia.
Päävastuu Gaddafin kaadossa pysyi siten libyalaisilla itsellään. Diktaattori ei olisi kaatunut ilman Naton tukea, mutta osallistuminen maajoukoilla olisi tuonut arabikevääseen ikävän sivumaun.
Jäljellä olevia Gaddafin tukijoita pelkäävä väliaikaishallinto olisi halunnut, että Naton ilmaoperaatio olisi jatkunut vuoden loppuun. Kun Libyan tilanne alkaa selkiytyä, tarve lähettää sinne joukkoja humanitaarisiin ja koulutustehtäviin täsmentyy. Tilanne mutkistuu, jos uudet vallanpitäjät alkavat taistella keskenään vallanjaosta.
Vaikka Yhdysvallat oli pääroolissa operaation alkuvaiheessa ja vaikka se nojasi yhdysvaltalaiseen teknologiaan, näkyvimmän ja suurimman vastuun kantoivat Britannia ja Ranska. Naton ei-amerikkalaiset ja liittoutuman muiden valtioiden ilmavoimat lensivät 75 prosenttia operaation lennoista. Merisaarron valvontaan Yhdysvallat ei osallistunut lainkaan.
Suomessa on puhuttu paljon "eurooppalaisemmasta Natosta". Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö on koplannut Nato-jäsenyyden eurooppalaisempaan Natoon ja kansanäänestykseen. Libya-operaatiota voi pitää hyvinkin esimerkkinä tällaisesta Natosta, koska päävastuun Euroopan lähellä olevasta alueesta kantoivat eurooppalaiset Naton jäsenet.
Eduskuntavaalien alla Suomi ei tohtinut mennä mukaan lentokiellon valvontaan, toisin kuin Ruotsi. Operaation onnistuminen ja päättyminen kohtuullisessa ajassa vain vahvistavat, että Suomen valtiojohdon päätös olla osallistumatta oli huonosti harkittu. Tekninen osallistumisvalmius olisi ollut, mutta poliittista tahtoa ei ollut.