Nato nostaa valmiuttaan Venäjän lähialueilla. Vastatoimilla rauhoitellaan itäisten jäsenmaiden huolta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan uhkaisi jo Naton intressejä.
Silloin kun kansainväliset kelit ovat hyvät, puolustusliitto Naton ympärillä käydään ollako vai eikö olla -keskustelua. Ukrainan kriisi ja Venäjän aggressiivinen toiminta ovat auttaneet Natoa taas löytämään itsensä. Ansio tästä kuuluu paradoksaalisesti Venäjälle.
Ukrainan kriisin aikana on käynyt selväksi, ettei Nato halua käyttää Ukrainan vuoksi sotilaallista voimaa Venäjää vastaan. Koska Ukraina ei ole Naton jäsen, sotilasliiton ei edes tarvitse vaivata päätään asialla.
Pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen ilmoitti tiistaina Naton uusista vastatoimista. Hän teki selväksi, että Naton ydintehtävä on suojella ja puolustaa jäseniään. Naton sopimuksen kuulu viides artikla koskee vain jäsenmaita.
Nato lisää Baltian ilmatilavalvontaa sekä tuo sota-aluksia Itämerelle ja Välimerelle. Joihinkin jäsenmaihin tuodaan joukkoja nostamaan Naton valmiutta, ja sotaharjoituksia lisätään. Näin tehdään ainakin tämä vuosi. Puolustussuunnitelmia käydään läpi ja vahvistetaan.
Naton neuvoston päättämien vastatoimien tarkoitus on lähinnä rauhoitella itäisten jäsenmaiden pelkoja. Viiva, jota Venäjän ei sallita ylittävän, on minkä tahansa Naton jäsenmaan raja.
Vaikka Nato ei ole valmis panemaan kovaa kovaa vastaan Ukrainan vuoksi, on selvää, että jos jännitys ei ala laueta, edessä on pitkäaikainen poliittisen suursäätilan muutos.
Naton Euroopan joukkojen komentajan, kenraali Philip Breedloven mukaan Natolle tilanteessa ei ole kysymys vain kriisistä, vaan ”ajatusmallin muutoksesta”. Tästä seuraa, että Nato ottaa tavoitteekseen Venäjän patoamisen, kylmän sodan tapaan. Yhteistyön aika näyttää olevan ohi.
Venäjä pitää piilossa, mitkä ovat sen pitkän tähtäimen tavoitteet Ukrainassa. Lyhyellä tähtäyksellä se näyttää pyrkivän horjuttamaan Ukrainan nykyisiä vallanpitäjiä ja jopa kaatamaan heidät tukemalla ja lietsomalla Itä-Ukrainan levottomuuksia. Presidentti Vladimir Putin antoi torstaina ymmärtää, ettei Venäjä tunnusta välttämättä toukokuussa valittavaa uutta Ukrainan presidenttiäkään.
Kynnys lähettää joukot Ukrainan rajan yli näyttää kuitenkin korkealta. Venäjä kyllä kukistaisi Ukrainan joukot, mutta hintana olisi huomattavat omatkin miestappiot. Sen lisäksi Ukrainassa voisi olla edessä pitkä vastarinnan kausi ja jopa sisällissota.
Tämä taas lisäisi riskiä, että Nato voisi joutua yleisen paineen ja omien etujensa takia puuttumaan peliin jollakin tavoin. Siitä voisi seurata Naton ja Venäjän yhteentörmäys. Tätä riskiä Putinkaan tuskin uskaltaa ottaa.
Naton vastatoimissa on kysymys puolustusliiton uskottavuudesta. Nato ei ole, pakotteita lukuun ottamatta, pannut tikkua ristiin Ukrainan puolesta. Venäjä sai haukata Krimin ilman että Nato teki mitään.
Jos Venäjä valtaisi myös muuta Ukrainaa, se alkaisi uhata Naton intressejä. Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland sanoi asian äsken näin: ”Sanomamme Venäjälle ja Putinille on selvä. Naton alue on koskematon. Puolustamme sen jokaista palaa.”
Putinille on vedetty raja.