Taistelut vuoristossa ovat kriittisiä paitsi Afganistanin, myös Naton tulevaisuudelle. Sotilasliiton yhtenäisyys on nyt kovalla koetuksella.
Sotilasliitto Nato varjeli yhtenäisyytensä kulissia puolustusministerien kokouksessa Vilnassa loppuviikosta. Mikään oleellinen ei kuitenkaan muuttunut tuossa kokouksessa. Nato on sisäisissä vaikeuksissa, ja sen yhtenäisyys on koetuksella. Syynä on kehnosti sujuva operaatio Afganistanissa.
Tilanne ei ole yhdentekevä Suomenkaan kannalta. Suomalaissotilaita on mukana Naton johtamassa operaatiossa Afganistanissa, ja toisaalta Suomen suhteet Natoon puhuttavat jatkuvasti.
Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gates maalasi Afganistanin tilanteesta synkän kuvan sunnuntaina Münchenissä. Hän varoitti, että jolleivät muut valtiot osallistu aktiivisemmin Afganistanin sotaan, Nato voi hajota. Vaikka osallistumisinto onkin monessa Nato-maassa matalalla, Gatesin varoittelut tuntuvat yliampuvilta.
Sen sijaan Naton toimintakyky on kiistatta koetuksella. Yhtenäisyys on sotilasliitolle avainasia, ja tällä hetkellä jäsenmaiden keskinäinen solidaarisuus on kaukana. Osa niistä on mukana Afganistanissa rauhanturvaoperaatiossa, osa käy todellista sotaa. Sitä ei olla häviämässä, mutta yhtä vähän sitä ollaan voittamassa.
Kyseessä on koko Naton operaatio, mutta käytännössä taisteluissa ovat Yhdysvaltain ohella mukana vain Kanada, Britannia, Hollanti ja Tanska - ja Australia, joka ei Natoon edes kuulu. Muut toimivat vain tukioperaatioissa tai majailevat Afganistanin rauhallisimmilla alueilla. Tämä koskee myös liittoutumatonta Suomea, joka on lähettänyt paikalle satakunta sotilasta.
Suomi ei voi eikä halua lähettää joukkoja varsinaisiin taisteluihin, eikä siihen todellista painetta olekaan. Suomella on Afganistanissa vain pieni sivurooli. Sen sijaan Naton sisällä närästää pahasti se, että vastuu taisteluista on vain muutaman maan harteilla. Kanada on uhannut vetää joukkonsa kokonaan pois, ellei muualta ala kuulua vahvistuksia.
Paine kohdistuu etenkin Saksaan, jolla on hyvin toimintakykyisiä yksiköitä, mutta ei aikomustakaan siirtää niitä taistelemaan eteläiseen Afganistaniin. Eivätkä muutkaan jäsenmaat ole halukkaita lähtemään vuorille, joista on vaikea päästä pois. Nykytietojen valossa lähinnä Ranska saattaisi ottaa tämän askeleen, ja sekin on kaukana varmasta.
Afganistanin asetelma on kaikkiaan viheliäinen. Taleban on kyennyt lisäämään kannatustaan väestön keskuudessa ja pystyy sotilaallisiin iskuihin siellä täällä. Afganistanin pinnanmuodot on tunnetusti kuin luotu sissitoimintaan. Kaiken lisäksi talebanit ja erilaiset klaanit pystyvät suoraan rahoittamaan sotaansa huumeviljelmillä.
Naton keskinäinen solidaarisuus olisi taattu, jos kyseessä olisi sotilaallinen hyökkäys jotain jäsenmaata kohtaan. Periaatteessa Afganistankin oli aikoinaan sellainen tapaus, sillä alkusyynä sinne menoon olivat terrori-iskut Yhdysvaltoja vastaan syyskuussa 2001. Noina aikoina Afganistan-operaatiota oli helppoa pitää perusteltuna ja tarpeellisena. Harva arvasi, että poispääsy maasta olisi erittäin vaikeaa.
Afganistania ei ole kyetty vakauttamaan pysyvästi, turvattomuus jatkuu ja ulkomaisten joukkojen suosio kansan keskuudessa hiipuu. Taustalla joudutaan pohtimaan sitäkin vaihtoehtoa, että Nato joutuu vetäytymään Afganistanista käytännössä tappion kärsineenä. Tuo mahdollisuus on sitä lähempänä, mitä vähemmän jäsenmaita kiinnostaa lähettää sotilaitaan taistelutehtäviin.