Nato-kortin vilauttelu eurovaalien alla on omiaan heikentämään luottamusta politiikkaan ja poliitikoihin. Jollei meno muutu, on turha itkeä mahdollista alhaista äänestysaktiivisuutta.
Hallituksen sisäisen ilmapiirin heikkenemisestä esitetyt arviot taitavat sittenkin olla suurimmaksi osaksi joko opposition tyypillistä toiveajattelua tai yhden hallituksen jäsenen, ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen arvioita.
Ottaen huomioon kriisin, jonka keskellä Suomi muiden mukana on, hallituksen työskentely on vähintäänkin tyydyttävää. Vaalien tuomat paineet ja mielipidemittausten kannatuslukemat näkyvät lähinnä kompasteluna pikkuasioissa kuten väännössä yhden maakunnan asiointisuunnasta, kun aluehallintoa laitetaan uusiksi.
Hallitus ainakin on toimintakykyinen, vaikka sen harjoittamasta politiikasta toki voi perustellusti olla montaa mieltä.
Yksi ei kuitenkaan muutu: Paavo Väyrynen. Vanhan liiton mies nostaa ulkopolitiikan ja puolustusliitto Naton esiin säntillisesti ennen vaaleja. Eikä väliä ole sillä, mistä vaaleista on kysymys.
Viime vuoden kunnallisvaalien alla hän kävi ulkoministeri Alexander Stubbin ja sitä kautta kokoomuksen kimppuun Nato-kortilla. Väyrynen kirjoitti vain pari viikkoa ennen vaaleja Helsingin Sanomissa, miten Stubbin tapa pitää Natoa esillä luo epävarmuutta Suomen linjasta.
Lisäksi Väyrynen näpäytti suomalaisia suurlähettiläitä, joilta Stubb oli pyytänyt näkemyksiä kansainvälisestä tilanteesta ja Venäjästä. Julkaistuissa kommenteissa osa suurlähettiläistä kritisoi kovin sanoi Venäjää Georgian sodan vuoksi. Väyrysen mielestä kommentit eivät vastanneet Suomen suurlähettiläiden kantaa.
Väyrysen uskollinen aseenkantaja professori Juhani Suomi yhtyi huutoon suunnilleen samoin perustein ja samaan aikaan.
Vain viikko sitten Väyrynen kävi jälleen kokoomuksen kimppuun Nato-kortilla. Ja jälleen vaalien alla. 1970-luvun Urkki-Suomessa opittu ei hevillä unohdu. Sisäpolitiikkaa yritetään edelleen yhden puolueen yhdessä siivessä hoitaa ulkopolitiikalla, jopa härskisti Moskovan-korttia vilauttelemalla.
Näissä eurovaaleissa, sen enempää kuin viime kunnallisvaaleissakaan, ei ole kysymys Suomen ulkopolitiikan suunnasta. Mitä Natoon tulee, se keskustelu näyttää tyrehtyneen täysin. "On olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä", todetaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Eikä sitä muotoilua tällä vaalikaudella muuteta.
Nato on teemana seuraavissa eduskuntavaaleissa 2011 yhtä vaisusti kuin aikaisemmissakin. Jos se nousisi jotenkin korostetusti vaalitaistelun tuoksinassa, äänestäjillä olisi kansanäänestyksen tapaan mahdollisuus ottaa kantaa ja valita sellaiset edustajat, jotka suhtautuvat Natoon haluamallaan tavalla.
Dramatiikkaa tai salajuonia ei ole, vaikka Väyrynen lyö Nato-korttia pöytää kuin kovan tason pokeripelissä. Mukana on korttihain tavoin bluffausta ja vedätystä, joiden tarkoituksena on saada vastustaja ahtaalle ja voittaa. Pelin nimi on eurovaalit ja vastustaja lähinnä kokoomus, joka uhkaa menestyä vastoin kuin keskusta.
Siitä on kysymys, ei ulkopolitiikan asiakysymyksistä. Vain puolueiden välisestä kilpailusta.
Kun pelättävissä on, että eurovaalien äänestysaktiivisuus jää mahdollisesti 40 prosentin tietämille, pitäisi vihdoin perätä myös poliitikkojen vastuuta siihen. Ei yhteisten asioiden hoitamisessa aina ole ketunhäntiä kainaloissa, edes eurovaaleissa.