Tuleva hallitus pääsi myöhään perjantai-iltana sopuun ohjelmansa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta osuudesta. Jo pidempään on ollut selviö, ettei peruslinjaan tule muutoksia ja ettei peruskysymyksessä eli Nato-suhteessa tapahdu merkittävää liikahdusta tällä vaalikaudella. Tämä ei tarkoita sitä, ettei hallitusohjelman tähän osaan tulisi uutta ja ettei asioista olisi väännetty kättä. Vääntöä oli vähemmän tulevien hallituspuolueiden kesken kuin tasavallan presidentin kanssa.
Ulko-, turvallisuus- ja EU-asioiden käsittelyssä tapahtui näissä hallitusneuvotteluissa merkittävä, vähälle huomiolle jäänyt muutos. Niitä varten perustettiin ensimmäistä kertaa oma työryhmä hallituksen muodostajan Matti Vanhasen päätöksellä. Aiemmin nämä asiat on käsitelty suoraan neuvottelujen johtoryhmässä, ja pohjapaperit ovat tulleet ulkoministeriöstä ja tasavallan presidentin kansliasta. Nyt neuvottelijat kokosivat paperit ihan itse ja vasta sitten sovittivat ne yhteen presidentin kanssa.
Uuteen marssijärjestykseen vaikutti varmaankin, että SDP ja sen virkamiehet eivät ole nyt mukana hallitusneuvottelujen osallistujina ja takapiruina. Muutoksen jatkumona hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen profiili varmasti nousee vaalikaudella. Viime kaudellahan Vanhanen jäi näissä asioissa Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan varjoon.
Suurin kiinnostus kohdistui siihen, millä tavalla Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus mainittaisiin ohjelmassa - jos enää millään. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi jo etukäteen, että termi on vanhentunut. Neuvottelujen ulko- ja turvallisuuspoliittista työryhmää johtanut keskustan Paula Lehtomäki puhui tarpeesta kirjoittaa selvää tekstiä, jonka rivien väleistä tai alta ei tarvitsisi etsiä sivumerkityksiä.
Sovitut sanamuodot olivat lauantaina valtakunnansalaisuuksia. Eri lähteistä saatujen tietojen mukaan termistä "sotilaallinen liittoutumattomuus" sinänsä luovuttaisiin. Sen sijaan ohjelmassa todettaisiin, ettei Suomi kuulu sotilasliitto Natoon. Vielä vanhan hallituksen ohjelmassa sanottiin ykskantaan, että "Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen". Suomi siten määrittelisi itsensä uudella tavalla. Tosin ohjelmaan tuli tiettävästi maininta pelkästä liittoutumattomuudesta; nimenomaisesta sotilaallisesta liittoumattomuudesta ei enää silti puhuttaisi.
Sotilaallinen liittoutumattomuus on yhä laajenevan Nato-yhteistyön takia muuttunut tyhjäksi tynnyriksi. Termi ilmaantui ensimmäisen kerran Paavo Lipposen ykköshallituksen ohjelmaan 1995. Termi on sittemmin pysynyt mukana hallitusohjelmissa hieman eri sanamuodoissa.
Yhä enemmän on alettu kysellä sitä, mitä sotilaallinen liittoutumattomuus enää itse asiassa tarkoittaa. Voiko valtio, joka on läheisessä yhteistyössä sotilasliitto Naton kanssa ja joka katsoo EU:n sitoutuneen ainakin poliittisesti tulemaan avukseen hädän hetkellä, enää edes olla sotilaallisesti liittoutumaton?
Kun sotilaallinen liittoutumattomuus tuli osaksi virallista mantraa 1995, samalla siitä putosi pois puolueettomuuspolitiikka, josta oli tullut kuollut kirjain EU-jäsenyyden myötä. Yya-Suomen aikainen puolueettomuus oli pehmeämpi ja epämääräisempi käsite kuin sen korvannut sotilaallinen liittoutumattomuus, joka on yhtä kuin puolueettomuuden kova ydin. Nyt näyttäisi olevan edessä vaihe, jossa tätä ydintä peukaloitaisiin.
Kyynisesti voi kysyä, että niin kauan kuin kerran ulko- ja turvallisuuspoliittinen peruslinja ei muutu ratkaisevasti, onko sananvalinnoilla suurempaa väliä. Jos kerran asia on kotiyleisölle hepreaa, vouhkataanko siitä turhaan? Tuskinpa. Sanojen yksi tärkeä kohdeyleisö on ulkomaailma, jonka edustajat tutkivat nämä sanat ällätikulla ja tekevät niiden perusteella johtopäätöksiä Suomen tulevasta politiikasta.
Toinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan iso asia on se, että tuleva hallitus näyttää ohjelmassaan vihreätä valoa osallistumiselle Naton nopean toiminnan joukkoihin, sekä sen harjoituksiin että operaatioihin. Suomi ja Ruotsi ovat jo aiemmin ilmoittaneet Natolle voivansa harkita osallistumista NRF:n täydennysjoukkoihin. Nato ei edes pyytänyt näitä maita osallistumaan varsinaisiin joukkoihin. Viime talvena presidentti Halonen yllätti ilmoittamalla, ettei Suomella ole kiirettä osallistua varsinaisiin operaatioihin.