Keski-Euroopan maat vähentävät puolustusmenojaan sotilaallisen liittoutumisen vuoksi. Suomi ei voi ylläpitää uskottavaa aluepuolustusta omin voimin.
Suomen puolustusmäärärahojen riittävyydestä on noussut keskustelu, jossa poliitikot yrittävät huolestuneina hahmottaa, millä tavalla maanpuolustuksen uskottavuus pystytään säilyttämään hankalissa taloudellisissa oloissa.
Kyse on isoista kustannuksista valtiontalouden säästöjen keskellä. Puolustusvoimat on arvioinut, että vuonna 2016 määrärahojen korotustarve on vähintään 50 miljoonaa euroa. Vuoteen 2020 mennessä summa pitäisi kasvattaa 150 miljoonaan euroon. Näillä rahoilla taataan ainoastaan nykyisen tason pysyminen materiaali- ja varustehankinnoissa, muu on vielä erikseen.
Kaleva kysyi 12.2. alueen kansanedustajilta, pitäisikö puolustusmäärärahoja kasvattaa nykyisestä. Kaleva tavoitti 13 kansanedustajaa, joista 10 oli sitä mieltä, että kyllä pitäisi. Heidän mukaansa puolustusvoimat ei selviydy velvoitteistaan, mikäli määrärahat jätetään entiselleen.
Kansanedustajat tuntuvat Kalevan kyselyssä ymmärtävän, etteivät puolustusvoimien velvoitteet ole Suomessa muuttuneet, vaikka samaan aikaan monet Keski-Euroopan maat ja naapuri Ruotsi ovat keventäneet huomattavasti omaa maanpuolustustaan.
Keski-Euroopan maiden ajattelutapa on heille geopoliittisesti luonteva, sillä naapureina ovat liittolaismaat. Niissä oloissa pystyy päätymään realistiseen arvioon, että perinteinen sodanuhka on väistynyt. Suomalaiset eivät voi ajatella samalla tavalla, vaikka rauhantahtoisena kansana niin haluaisivatkin.
Suomella on yhä tarve uskottavalle alueelliselle puolustukselle maantieteellisen sijaintinsa vuoksi, kuten puolustusvaliokunnan ja parlamentaarisen puolustuksen selvitysryhmän jäsen Esko Kurvinen (kok.) samassa yhteydessä huomautti. Naapurissa on alueellinen suurvalta Venäjä omine pyrkimyksineen.
Vakava kysymys kuuluu: onko Suomella enää kansantaloudellista liikkumavaraa uskottavaan aluepuolustukseen tai edes yleiseen asevelvollisuuteen? Puolustusvoimat hankkii panssarivaununsa ja kiväärinsä käytettyinä jo nyt, ja reservin kertausharjoituksia on vähennetty säästöjen vuoksi.
Suomi joutuu viimeistään ensi vaalikaudella tekemään kipeitä päätöksiä maanpuolustuksen tulevaisuudesta. Elämällä kädestä suuhun meidän on luovuttava joko aluepuolustuksesta tai asevelvollisuudesta.
Mahdollisesta Nato-jäsenyydestä olisi käytävä järkevä ja kiihkoton keskustelu. Naton pääsihteeri, tanskalainen Anders Fogh Rasmussen totesi (HS 12.2.), että Naton strategiaan kuuluu vakuuttava aluepuolustus. Kukin jäsenmaa on vastuussa myös oman alueensa puolustamisesta, Naton tuella.
Suomalaisten Nato-pohdintaa jäykistää pelko Venäjän ärhäköistä reaktioista. Kylmän sodan päivinä Nato-maa asettui jyrkästi eri rintamaan kuin Neuvostoliitto, mutta ajat ovat muuttuneet. Yhdysvallat suhtautuu uusiin Nato-jäsenyyshakemuksiin käytännönläheisesti ilman ideologisia ja suurvaltapoliittisia painotuksia. Natosta on tullut nimensä mukaisesti jäsenmaidensa puolustusliitto.