Suomi ja Ruotsi tiivistävät ja syventävät puolustusyhteistyötään. Puolustusministerit allekirjoittivat tiistaina puolustusyhteistyön kehittämisen työsuunnitelman.
Venäjän liikehdintä, Ukrainan kriisi ja Naton Baltiassa vahvistuva läsnäolo heijastuvat väistämättä Suomen ja Ruotsin turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen toimintaan. Suomi ja Ruotsi ovat löytäneet toisensa, kun muihin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin ei olla nyt valmiita tarttumaan. Yhteistyö on Nato-jäsenyyden korvike.
Suomi ja Ruotsi aikovat selvittää kahdenkeskisen yhteistyön syventämisen tarpeita. Mahdollisuuksia on ja hyötyjä ja säästöjä on saatavissa, mutta ei rajattomasti.
On muistettava, että yhteistyö on rajattu koskemaan vain rauhan aikaa ja ettei kysymys ole ainakaan vielä puolustusliiton rakentelusta. Suomessa on jo siellä täällä vilauteltu kiinnostusta puolustusliittoon, mutta Ruotsi on varauksellisempi.
Kahdenkeskiset yhteistyömahdollisuudet selvitetään laajalla rintamalla. Mukana ovat meri-, ilma- ja maavoimat, logistiikka, materiaalihankinnat, huoltopalvelut ja ministeritason yhteistyö.
Tarkoitus on tarjota yhteisiä suomalaisruotsalaisia osastoja kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Merkittävä avaus olisi meri- ja ilmavoimien mahdollisuus käyttää naapurimaan satamia ja lentokenttiä, samoin kuin yhteiset kalustohankinnat.
Puolustusyhteistyön syventäminen etenee nopealla tahdilla. Ajatus yhteistyön tiivistämisestä heräsi puolustusministereiden marraskuun keskusteluissa ja valmista pitäisi olla ensi keväänä. Maiden ulkopoliittinen johto sopi alkuvuodesta, että turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa on tarkoitus kulkea yhtä jalkaa.
Puolustusministereiden mukaan yhteistyössä, ainakaan vielä, ei ole kyse puolustusliitosta, Nato-jäsenyydestä tai EU:n ja Nordefcon puolustusyhteistyön korvaamisesta. Mikään ei estä Suomea ja Ruotsia tiivistämästä kanssakäymistään, riippumatta muusta kansainvälisestä toiminnasta.
Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyön suunnittelu on siis rajattu rauhanajan toimiin. Mitä yhteistyö kriisitilanteessa olisi tai mihin puolustusyhteistyön kehittäminen lopulta johtaa, ei ole tiedossa. Kyse on aina poliittisista ratkaisuista.
Viiden pohjoismaan puolustusyhteistyöllä on pitkät juuret, vaikka maiden ulko- ja turvallisuuspoliittiset perusratkaisut eroavat toisistaan. EU:n tarjoama apu mahdollisessa kriisitilanteessa on yksittäisen jäsenmaan asia. Naton turvatakeet puolestaan koskevat pelkästään jäseniä.
Kun Suomi ja Ruotsi ovat EU:n mutta eivät Naton jäseniä, on sinänsä luontevaa, että naapurukset selvittävät läheisemmän yhteistyön mahdollisuudet ja edellytykset tässä tilanteessa.
Yhteiset arvot, samanlainen yhteiskuntien rakenne ja toimintaympäristö antavat yhteistyölle suotuisan pohjan. Yhteistyö Ruotsin kanssa on luontevaa, eikä tiivistyvä ja syvenevä yhteistyö herätä vastustusta. Eri asia on, mihin se riittää.
Pääkirjoitus