Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on käynyt Keskuskauppakamarin tilaisuudessa supattamassa jotain Suomen ja Naton suhteista. Tilaisuus oli visusti suljettu ulkopuolisilta, joten emme tiedä, mitä Lipponen oikein paljasti, mutta ainahan voimme arvailla sitä yleisen elämänkokemuksen, horoskoopin, Lipposen aiempien lausuntojen ja muiden kuulopuheiden perusteella.
Erittäin todennäköisesti puhemies on kaivannut lisää avointa keskustelua Suomen liittymisestä Natoon. Sellaista toivomusta ei tietysti voi esittää julkisesti, koska silloin on vaara, että avoimeen keskusteluun osallistuvat nekin, joita ei siihen kaivata ja jotka eivät asiasta tarpeeksi tiedä. Isot asiat on parasta keskustella avoimesti suljettujen ovien takana niiden parissa, jotka osaavat keskustella oikein.
Saattaa tietysti olla myös niin, että Lipponen paljasti kauppakamari-ihmisille Suomen liittyneen Natoon jo aikoja sitten. Ehkä siihen liityttiin vastapalveluksena silloin kun Italian Berlusconi lupasi Suomeen elintarvikeviraston. Tai sitten silloin, kun Lipponen lupasi hövelisti Yhdysvaltain presidentille George W. Bushille, että Suomi on mukana Irakin-vastaisessa liittoumassa. Kun jo pelkästä Irak-liitosta nousi pienoinen kohu, Lipponen on viisaana miehenä pitänyt Nato-jutun omana tietonaan. Vasta nyt on tullut aika kertoa siitä hyville veljille. Muun kansan ei ole tällaista asiaa hyvä tietää vieläkään, koskapa muu kansa tarvitsee vielä muutaman vuoden totuttelua.
On olemassa sellainenkin vaihtoehto, että Suomi on pyrkinyt Natoon, mutta meitä ei ole sinne huolittu. Se olisi tietysti poliittiselle johdollemme niin nolo juttu, että olisi vallan luonnollista, jos sitä halutaan salailla ainakin niin kauan, että saadaan pidetyksi kansanäänestys, jossa todetaan, että emme me sinne haluakaan. Kun sen jälkeen kerrotaan, että johtajamme ovat jo hoitaneet asian pois päiväjärjestyksestä, he saavat runsaasti kiitosta viisaasta asioiden ennakoinnista.
Huomiota herättää sekin, miksi Lipponen halusi kertoa salaisuutensa nimenomaan kauppakamariväelle, siis liikemiehille. Natossahan on kuitenkin kysymys lähinnä sotilasasioista, ei niinkään bisneksestä. Vai onko sittenkään? Jospa puhemies onkin alkanut tehdä bisnestä ja aikoo myydä Suomen Natolle. Tai toisin päin: hän aikoo ostaa Naton Suomeen. Kenties hän halusi kuulla ammattilaisten neuvoja siitä, mikä olisi oikea hinta.
Niin ikään on otettava huomioon mahdollisuus, että Lipposta on alkanut natottaa niin paljon, ettei hän viitsi enää julkisesti sanoa asiasta mitään. Hänhän on tähän mennessä puhunut siitä milloin sitä, milloin tätä, eikä olisi ensimmäinen kerta, kun puhemies hylkii julkisuutta.
Tai kenties kysymys on yksinkertaisesti intimiteettiasioita - siis vähän samantapaisesta kuin tekstiviestit tai muut yleisesti paheksutut elämäntavat. Mitäpä se kenellekään ulkopuoliselle kuuluu, jos mies haluaa saman kohtalon kokeneiden kaverien piirissä tunnustaa henkilökohtaisen ongelmansa: "Minä olen Paavo. Olen natoholisti. Kaikki alkoi siitä, kunÊ6;"