Nastat kuu­lu­vat takkiin

Grim & Frostbitten Cyclocross -pyöräilykisa starttaa Helsingin Kaisaniemestä 6.12. klo 20. Tuomo Kuivamäki tapahtuman järjestävästä Bike Punx Hkistä vastaa Pedon uteluihin.

Corpsepaint-kasvomaalauksestaan huolimatta Tuomo Kuivamäki ei itse osallistu Grim & Frostbitten Cyclocross -kisaan. "Olen yhtenä puuhamiehenä, Luciferin agenttina, häärimässä metsän pimeydessä." Noin tunnin kestävä kilpailu ajetaan täysillä, mitä nyt välillä pyörää joutuu kantamaan esteiden yli.
Corpsepaint-kasvomaalauksestaan huolimatta Tuomo Kuivamäki ei itse osallistu Grim & Frostbitten Cyclocross -kisaan. "Olen yhtenä puuhamiehenä, Luciferin agenttina, häärimässä metsän pimeydessä." Noin tunnin kestävä kilpailu ajetaan täysillä, mitä nyt välillä pyörää joutuu kantamaan esteiden yli.

Grim & frostbitten on suomeksi "synkkä ja pakkasenpurema", mutta mitä ihmettä cyclocross tarkoittaa, Tuomo Kuivamäki?

Cyclocross on erittäin vanha ja erittäin masokistinen pyöräilyrallilaji. Sitä ajetaan Hollannissa ja Belgiassa suht normaalin maantiepyörän näköisillä pyörillä. Siinä mennään tiheikköjen läpi ja mukulakiveä, ja yleensä sitä ajetaan talvella. Hemmot ovat täysin mudassa ja kaatuilevat paljon. Siinä on tapa humalaiselle belgialaiselle loukata itsensä, ettei käy aika tylsäksi.

Miten siitä saadaan synkkää ja pakkasenpuremaa?

Täytyy toivoa, että säätilasta tulee mahdollisimman kurja. Me vedetään rata synkimpään Keskuspuistoon. Sieltä löytyy monenlaista hasardia, kun joku hyppää kimppuun kuusen takaa. Koskaan ei tiedä, mitä Keskuspuistossa voi tapahtua.

Oletteko järjestäneet kimppuunkävijöitä vai luotatteko spontaaneihin pahoinpitelyihin?

Tätä ei kommentoida tällä hetkellä. Se jää yllätyksen varaan.

Miten kannattaa varustautua, jotta näyttäisi tarpeeksi synkältä?

Mahdollisimman katu-uskottava pyörä, joku pöllitty mummis, on oikea työkalu tähän leikkiin. Ja mitä vähemmän laittaa nastoja renkaisiin, sitä kovempi jätkä on. Nastoja ei laiteta renkaisiin, vaan takkiin.

Tapahtuman järjestää Bike Punx Hki, Helsingin polkupyöräpunkkarit. Mahtaa olla isokin alakulttuuriryhmä?

Se ei ole millään muotoa virallinen järjestö, vaan satunnainen joukko ihmisiä, jotka kokoontuvat asian tiimoilta. Yhteistä on kiinnostus rankempaan musiikkiin ja polkupyöriin. Useilla on myös erittäin kova halu alkoholin juomiseen. Nämä voi yhdistää aika monilla tavoilla, yleensä hauskoin seurauksin.


Mitä pyörienne juomapulloissa on - kiljuako?

Kiljua tai jotain, missä on enemmän prosentteja riippuen tietysti pakkasasteista. Pitää pitää koneisto hyvin öljyttynä.

Sellainenkin tradition ja nykyajan yhdistelmä kuin polkupyöräsorbuspunkkari on siis mahdollinen.

Kyllä. Tämä on erittäin suosittua ympäri maailmaa. New Yorkissa ajettiin hiljattain black metal
-katukisa. Yhdellä rastilla tehtävänä oli ollut itsensä viiltely partakoneenterillä. Joku oli vissiin viety verenhukan vuoksi sairaalaan, kun oli vähän innostunut.


Te tulette toistaiseksi jälkijunassa?

Joo, vähäsen. Ihan tuollaiseen emme tällä kertaa pääse, mutta katsotaan tulevaisuudessa. Tuo asetti riman aika korkealle.


Kuinka puritaanista väkeä polkupyöräpunkkarit ovat? Voisinko osallistua cyclocrossiinne tuulipuvussa ja leijonavaakuna-Tunturilla?

Ihan varmasti, mutta jos menestystä tulee, pitää ottaa corpsepaint tai vähintään tatuointi. Kaikki ovat toistaiseksi tervetulleita. Ensimmäinen kisa karsii kylmän ytimen osallistujien ja ali-ihmisten massasta.

Leijonavaakunasta tuli mieleen, että Helkamalla oli aikoinaan malli nimeltä White Power.

Joo, olen nähnyt sen netissäkin. Joku oli postannut sen kansainväliselle sivustolle, jossa esitellään polkupyöriä. Se on ollut siellä vitsi pitemmän aikaa.

Sillä tuskin Bike Punxiin pääsisi.

No ei sitä tiedä - jos se menee lumessa lujempaa. Parasta ajaa tosi lujaa sitten.

Lujaa karkuun.

Kyllä.

Synkät pakkasenpuremat polkupyöräpunkkarit näyttävät varmaan siltä, että autoilijat antavat kiltisti tietä.

Uskon niin. Helsinkiläinen pyöräilyseura BC Underlife esitti pari vuotta sitten underground-pyöräzine Polkurissa aforismin "Ei autoista kannata välittää - kyllä ne väistää".

Vallitseeko Helsingissä sotatila pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja autoilijoiden kesken?

Aina joskus. Välillä tarvitsee tiettyä aggressiota, että pärjää liikenteessä. On tämä vähän rauhoittunut takavuosista. Kaikkea on nähty - olen ammatiltani polkupyörälähetti. On siellä ihan otettu matsia kadulla autoilijoiden kanssa.

Ilmoita asiavirheestä