Ylivieska Autoilijat ryntäilevät peltilehmiensä kanssa renkaanvaihtoliikkeisiin. Talvi on tulossa, tiet ovat liukkaita.
Samaan aikaan karvaooppeleidenkin huoltamoilla käy kuhina. Hevosten pitää saada pitoa kinttuihinsa tai potku ei pidä.
Renkaanvaihdon ammattilainen nostaa auton lavetille, seisoo ergonomisessa työasennossa, hurauttaa koneella renkaan mutterit irti ja vaihtaa rattaat muutamassa minuutissa.
Samaan aikaan kengittäjä menee hevosen etujalan luo, nostaa kavion polviensa väliin ja paukuttaa selkä köyryssä ensin "renkaan" irti, raspaa kavion ja vasaroi uuden renkaan paikalleen.
Yhden hevosvoiman menopelin talvikuntoon laittaminen kestää puolesta tunnista tuntiin.
"Olen kengittänyt kerran 14 hevosta samana päivänä. Silloin olin vielä nuori ja notkea", ylivieskalainen ravivalmentaja Marko Taittonen, 35, huikkaa lippalakkinsa alta. Hänellä on 20 vuoden kokemus kengittämisestä.
Siinä kun autoilija valitsee kitka- ja nastarenkaiden tai niiden yhdistelmän väliltä, kengittäjä pohtii samanmoisia kysymyksiä.
Pannaanko kevyt alumiinikenkä vai raskas rautakenkä? Valitaanko päärynän-, renkaan- vai aivan perinteisen hevosenkengän mallinen jalkine? Ruuvataanko matala vai korkea, terävä vai tylppä nasta kenkään kiinni?
Nastojen eli hokkien pituus vaihtelee puolesta sentistä lähes kahteen senttiin. Ne voivat olla joko valmiina kengässä tai sitten niille porataan reikä ja jengat sekä ruuvataan hokit kiinni.
"Hokkien määrä ja laatu riippuu siitä, millaiset liikkeet hevosella on. Erilainen hevonen tarvitsee erilaisen pidon. Jokaisen konin kenkä on erikokoinen ja kavio erimallinen", Taittonen tietää.
Mittatilaustyötä siis. Taotaan ja muokataan, muokataan ja taotaan.
Raveissa ei rengasratsioita järjestetä. Talvipopojen laitto on jokaisen oma asia. Säännöt eivät sanele minkäänlaisia vaihtoaikatauluja, eikä kukaan tule sakottamaan liian kuluneista slikseistä.
Säännöt sanelee käytäntö ja terve järki: tulee rumaa jälkeä, jos iso otus kaatuu.
Syksy on kiireinen. Keväällä renkaanvaihto ajoittuu pidemmälle ajalle.
"Voihan autollakin ajaa nastarenkailla, vaikka ei olisi enää lunta", Taittonen muistuttaa.
Haastatteluhetkellä Taittosen työn alla on eliittisukuinen Wexford. Viisivuotias ori on enemmän Ferrari kuin Lada.
"Ilmanpaineet vain ovat olleet vähissä yhdessä renkaassa", Taittonen virnuilee.
Urakka ei lopu Wexfordiin.
"Kiireiset ajat ovat edessä. Tähän asti on saanut kengittää omaan tahtiin", Taittonen tuumaa talven tuloa. Hänellä on parikymmentä hevosta tallissaan, joista puolet vielä kesärenkaissa.
Itse asiassa jutun otsikko on täysin väärä, sillä kengittäminen on kaikkein raskain laji raskaassa ravivalmentajan ammatissa.
Ei siis ollenkaan nastaa.