Löytyisikö Kuusta niin paljon vettä, että Maan kiertolaisen pinnalle voitaisiin perustaa vaikka pysyvä avaruusasema? Joitakin vastauksia arvoitukseen yritettiin löytää perjantaina, kun Yhdysvaltain avaruushallinnon raketti ohjattiin 9 000 kilometrin tuntivauhdilla Kuuta päin.
Rakettia seurasi Cabeus-kraatterin ikuiseen pimeyteen luotain, joka analysoi törmäyksen synnyttämää pölypilveä ja etsii merkkejä kaikkein tärkeimmästä: vesijäästä.
Raketin törmäys perjantaina iltapäivällä Suomen aikaa sujui kaikesta päätellen suunnitelmien mukaan. Luotain ehti kerätä tietoja vain hetken, mutta silti informaatiota kertyy niin paljon, että sen analysoimiseen menee Nasan mukaan viikkoja.
"Emme odota saavamme välittömästi varmuutta vedestä tai sen puuttumisesta", LCROSS-projektin tutkija Anthony Colaprete muistutti.
Tiedemiehet ovat arvioineet, että Kuun kraatterien pohjalta voisi löytyä miljardeja vuosia vanhaa jäätä. Esimerkiksi nyt tutkimuksen kohteena oleva Cabeus on satakunta kilometriä leveä ja 2,5--4 kilometriä syvä, eikä auringonpaiste yllä sen pohjan varjoisaan osaan haihduttamaan vettä.
"Tämä voisi olla paikka, josta voisimme saada vettä pysyvälle avaruusasemalle", toivoo professori Peter Schultz Brownin yliopistosta.
Takaisin Kuuhun?
Jo viime kuussa Kuuta kiertäneet luotaimet havaitsivat merkkejä pienistä määristä vettä eri puolilla Kuuta. Vesijahti on osa Constellation-ohjelmaa, jonka tavoitteena on amerikkalaisten paluu Kuuhun vuoteen 2020 mennessä.
Ihmisiä ei ole käynyt Kuun kamaralla yli 30 vuoteen, ja eikä uusi visiitti olisi nykyarvioiden mukaan mahdollista ilman merkittävää lisärahoitusta - josta ei ole varmuutta.
Vesijään löytyminen Kuusta lisäisi tietysti hankeen houkuttelevuutta merkittävästi.
LCROSS-projektin johtajan Daniel Andrewsin mukaan perjantain törmäys ei ollut Kuun mittakaavassa massiivinen, kaikkea muuta:
"Törmäyksellä on noin miljoona kertaa pienempi vaikutus Kuuhun kun lentomatkustajan silmäripsen putoamisella jumbojettiin."
