Pian 14 vuotta täyttävän Amalia Paanasen elämä muuttui lopullisesti noin vuosi sitten. Tyttö oli matkalla leirikeskukseen, kun hän huomasi yhtäkkiä, ettei pysy hereillä autossa ja nauraessa jalat pettivät alta.
"Näin telkkarista ohjelman narkolepsiasta ja tiesin heti, että minulla on tämä tauti. Tiesin sen ennen muita. Minä halusin mennä lääkäriin, mutta vanhemmat eivät aluksi uskoneet, että jokin on vialla."
Amalia on yksi niistä sadasta lapsesta ja nuoresta, joiden epäillään sairastuneen narkolepsiaan Pandemrix sikainfluenssarokotteen ottamisen jälkeen. Jyväskyläläinen nuori tyttö elää nyt toista elämäänsä.
"Tuntuu, etten voi enää nauraa ja pitää hauskaa. Joudun ottamaan päiväunet koulun jälkeen. Koulussa tuntuu siltä, että olen puoliunessa - joskus nukunkin tunnilla."
"Tämän takia jotkut kiusasivat minua. En voi enää mennä kahdeksaksi kouluun, kun en pysty heräämään niin aikaisin. Sekin ärsyttää, että paino nousee taudin takia."
Taudin ensioireet ilmenivät Amalian kohdalla kahdeksan kuukautta rokotteen ottamisen jälkeen. Narkolepsian puhjettua hän on nähnyt öisin painajaisia, kärsinyt unihalvauksista ja päiväväsymyksestä. Lihakset herpaantuvat, kun hän innostuu asioista tai naurattaa.
"Unihalvauksessa en pysty puhumaan tai liikkumaan, vaikka olen hereillä. En vain millään saa silmiä auki, vaikka kuinka yritän. Jos nauran tai innostun -- tai oikeastaan kaikissa voimakkaissa tunteissa -- lihakset pettävät koko vartalosta ja kasvoista. Tulee epävarma olo, kun miettii, näytänkö tyhmältä. Sen vuoksi yritän vältellä naurua."
Lue lisää lauantain Kalevasta!