Nenetsia Pohjoisvenäläisen Nenetsian piirikunnan pääkaupunki Narjan-Mar on oivallinen matkakohde niille, jotka haluavat välttää massaturismin lieveilmiöt. Venäläisturistit kiertävät kaupungin kaukaa ja satunnaiset ulkomaalaisvieraat ovat yleensä tekemisissä Nenetsian kukoistavan öljyteollisuuden kanssa.
Vaikka parinkymmenentuhannen asukkaan Narjan-Marin infrastruktuuri ei ole länsimaista tasoa, on kaupunki kuitenkin omalla karulla tavallaan sympaattinen paikka. Parasta Narjan-Marissa on pohjoinen vieraanvaraisuus. Ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä ja auttavaisia.
Öljyraha jakautuu epätasaisesti
Narjan-Mar on nenetsin kieltä ja tarkoittaa punaista kaupunkia. Leninin patsasta lukuun ottamatta punaisuudesta ei tosin ole paljon jäljellä, sillä kapitalismin tuoma öljyraha on saapunut kaupunkiin. Öljyjätti Lukoil on rakentanut komean hallintorakennuksen ja "öljyparonit" huristelevat katuja tuliterillä maastoautoillaan. Autojen määrä yllättää, sillä Narjan-Marista ei johda tietä minnekään. Kaupunkia huolletaan muutaman kuukauden vuodessa avoinna olevan Petsorajoen kautta sekä ilmateitse.
Vaikka öljyteollisuus tuo vaurautta alueelle, eivät tavalliset ihmiset ole juuri hyötyneet öljyrikkauksista. Palkat ovat Nenetsiassa suuremmat kuin muualla Venäjällä, mutta toisaalta hintatasokin on korkeampi. Uudet asunnot maksavat yhtä paljon kuin Pietarissa eli yli tuhat euroa neliö. Narjan-Marin asukkaat asuvatkin pääosin kehnokuntoisissa kaksikerroksisissa hirsitaloissa.
Shamaani näkee toiseen todellisuuteen
Narjan-Marin matkailuvaltit on nopeasti lueteltu: pieni museo, etnokulttuurikeskus ja valtava hirsikirkko. Kaupungissa on kaksi hotellia ja puolen tusinaa ravintolaa, joissa tarjotaan ihan kohtuullista ruokaa. Petsorajoesta pyydetty kala kuuluu tietysti ruokalistalle, eikä ravintolasta kannata poistua maistamatta poroa. Poronliha maksaa paikallisessa marketissa kuusi euroa kilo.
Etnokulttuurikeskuksessa on mahdollisuus tavata alkuperäiskansan nenetsien edustajia, jotka laulavat mielellään vieraille. Laulu on läheistä sukua saamelaisten joikuperinteelle.
Nenetsien joukossa elää edelleen shamaaneja, vaikka kristinusko ja sosialismi onnistuivat lähes tuhoamaan tietäjäperinteen. Shamaaneilla väitetään olevan yhteys tuonpuoleiseen maailmaan, ja he osaavat taikoa hyvän sään. Tätä taitoa tundralla totisesti tarvitaan.
Nenetsinaiset ryhtyvät jo pikkutyttöinä harjoittelemaan pukujen ompelua. Puvut ovat loisteliaita, eivätkä teollisesti valmistetut asut vedä niille vertoja tundran ankarissa olosuhteissa.
Alusvaatteet tehdään nuoresta porosta ja päällysvaatteet vanhasta porosta. Kun juhlapuku kuluu käytössä, se muuttuu arkipuvuksi ja edelleen työpuvuksi, eli käytäntö on sama kuin Suomen armeijassa. Nenetsinaisen puvun metallikoristeet painavat yli kymmenen kiloa. Ryhti säilyy näin moitteettomana. Etnokulttuurikeskuksesta voi ostaa matkamuistoksi muutamalla sadalla eurolla täydellisen nenetsipuvun talvisaappaineen.