Keskellä Kuusamon synkintä korpea, surkeiden pikkuteiden yltämättömissä, on taikavoimien ympäröimä Närängän tila. Legenda tuntee isännän noitana ja näkijänä. Salaperäiset voimat eivät ole vieläkään hiipumassa, sillä jokin on vetänyt kolkon autiolle tilalle joukon vanhoja konkareita ja ahkeria nuoria. Joukkoon mahtuu muutama tshekki ja yksi amerikansuomalainen. Viikatteen suihkinta käy, vieläpä vapaaehtoisesti.
WWF:n talkooleiriläiset ovat tulleet kuluvaksi viikoksi loihtimaan vanhasta Närängän tilasta alkuperäisen veroista. Uutteran raivauksen tuloksena maisema on pikkuhiljaa avautumassa vaaran kupeessa näyttäytyvälle Hyöteikönsuolle, ja isoa päärakennusta ympäröivä piha saa vihdoin aidan.
Tshekit ahkeroivat kuin kotonaan
Riukuaitaa pystyttää nuori tshekki, joka on aidanrakennuksessa oikea velho. Vasaraa pitelevässä ranteessa loistaa festariranneke, ja lippalakissa vilkkuu suomalaisen bändin nimi.
"Ensin festareille juhlimaan ja sitten leirille tekemään hommia", Mates Prokop kertoo siristäen silmiään lakkinsa varjossa.
Prokop tuli leirille oppimaan suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa. Suomea vähän osaava tshekki haluaa nähdä, miten Suomessa ennen elettiin, mutta tavata myös nykyajan suomalaisia.
Mukaan on sattumalta päässyt toinenkin tshekki. Kerppuja eli kaninruokaa puunoksista pyörittelevä Jan Tvrdu opiskelee samassa yliopistossa kuin Prokop. Tvrdun nimi tarkoittaa vahvaa, joten mies on tullut tekemään vahvan miehen töitä.
"Olen maaseudulta kotoisin ja olen saanut tehdä tällaista työtä pienestä pitäen. Nyt pääsen tekemään kotoa tuttuja asioita Suomessa", Tvrdu kertoo.
Amerikansuomalainen Kirsi Mohney liittyy aidanrakentajien joukkoon, sillä viikatteen käsitteleminen oli aloittelijalle työlästä. Minnesotassa kaksikymmentä vuotta asunut Mohney haikailee suomalaiseen luontoon.
"Minulle tulee ikävä Suomeen vasta, kun pääsen metsään. Vielä kaupungissa ikävä ei tunnu. Heti korpeen päästyäni tuli olo, että miksen voisi olla Suomessa kauemmin", Mohney miettii aitaa nakuttaessaan.
Aidanrakennuksen, heinänniiton ja maiseman raivaamisen lisäksi leiriläiset ovat puhdistaneet erämaatilalle johtavat pitkospuut, jotka saavat ahkeroinnin ansiosta vuosia lisää elinaikaa.
Karsikkopuu suojelee leiriläisiä karhuilta
Tilan salaperäinen historia kiehtoo Mohneytä. Aarniometsän uumenissa taikavoimiaan säteilee 500-vuotias puuvanhus, jonka kaarnaan tilan isäntä kaiversi sopimuksen kontion kanssa. Jos mies ei noituisi karhua, karhu ei enää ikinä tappaisi lehmiä. Sen koommin yksikään karhu ei ole raadellut lehmää.
"Legenda kertoo, että puu oli tilan tärkein ja arvokkain, jota ei saa milloinkaan kaataa. Se on karsikkopuu, joita tehtiin muutenkin vainajille, jotteivät henget pääsisi takaisin kummittelemaan. Miten jännittävää."
Suositut leirit täyttyvät nopeasti
Mohney ei ole ainoa leiriläinen, jolle viikate on outo työkalu. Aloittelijalla tulee todellakin olla noidan vikaa, jos aikoo niittää pihan sileäksi heti ensimmäisellä leirillään. Konkari Ylermi Rekola painottaa, että tärkeintä on laatu, ei määrä. "Monet sohivat liian ylhäältä. Älä sinä nyt rohmua liikoja kerralla. Ota rennosti, etteivät lihakset väsy."
WWF:n järjestämille talkooleireille osallistuu kerrallaan noin kaksikymmentä ahkeroijaa. Leirit täyttyvät ilmoittautumisajan alettua muutamassa tunnissa. Tänä vuonna on järjestetty kuutisen leiriä luonnonsuojelu- ja Natura-alueille, jotka tarvitsevat huolenpitoa. Metsähallituksen suunnittelija Pekka Veteläinen kertoo, että WWF on korvaamaton yhteistyökumppani.
"WWF:n vapaaehtoistyön ansiosta toteutuvat asiat, joihin Metsähallituksella ei muuten olisi varaa", Veteläinen toteaa.