Oulu Suomen maajoukkueen puolustaja Aki Lahtinen pelasi ensimmäisen liigaottelunsa syyskuun 12. päivänä 1981 vieraskentällä Swanseaa vastaan. Lahtinen pääsi vaihdosta peliin puoliajan jälkeen.
Siihen aikaan vaihtomiehiä oli tasan yksi ja hänellä oli verryttelyasun alla numero 12.
"Hyökkääjä Trevor Christie heitti pukukopissa maalivahdin hanskat viereeni. 'Ota nuo mukaan, voit joutua maaliin'. Kai he ovat jälkeenpäin sille nauraneet", Lahtinen muistelee.
Oululainen pelasi Notts Countyn mustavalkoraidoissa kaikkiaan 45 liigaottelua ja cup-pelit päälle. Seura sinnitteli kolme kautta pääsarjassa ennen kuin putosi.
Lahtisella kesti syksyn verran tottua silloisen Englannin liigan järkyttävään tempoon.
"Olin Palloseurassa tottunut, että pistetään lyhyempää syöttöä keskikentälle. Englannissa valmentaja karjaisi penkiltä välittömästi, missä päin maali on. Ei siinä hirveästi näprätty ennen kuin vedettiin pitkää palloa."
Puolustaja onnistui toisella kaudellaan myös maalinteossa. Avausmaali syntyi kotiottelussa Coventryä vastaan helmikuun lopussa, kun Lahtinen pääsi puskemaan etutolpalta.
Kaksi minuuttia myöhemmin hänen maailmansa musteni. Lahtinen hyppäsi Coventryn hyökkääjän kanssa pääpalloon ja seurauksena oli poskiluun murtuma.
"Heräsin sairaalassa puolen tunnin päästä. Vieläkin on tästä tunto pois", Lahtinen koskettaa poskeaan.
Toinen maali huhtikuussa oli makea, sillä Lahtinen sorkki pallon maalivahti Hans van Breukelenin taakse paikallisottelussa Nottinghamia vastaan. Legendaarisen Brian Cloughin manageroima Nottingham oli tuohon aikaan eurooppalainen huippujoukkue.
Lahtinen aloitti kauden 1983-84 avauskokoonpanossa, mutta takareisivamma pilasi vuoden. Lahtinen pelasi lauantaina kotiottelun Ipswichiä vastaan, tiistaina vierasottelun Coventryssä, lensi keskiviikoksi Helsinkiin Ruotsi-harjoitusmaaotteluun, palasi torstaina takaisin ja pelasi jälleen lauantaina Watfordissa.
"Manageri sanoi, ettei hän katso hyvällä maajoukkuereissua, mutta siihen aikaan oli pakko lähteä. Watfordissa sitten takareidestä kuului napsaus. Siinä ei managerin tarvinnut sanoa mitään: hiljaisuus kertoi kaiken."
Englantilaiseen tyyliin vammaa hoidettiin vain satunnaisesti ultraäänellä. Lopulta vasta Sakari Oravan leikkaus kauden jälkeen paransi takareiden.
"Varmaan Englannin seuroissa on tänä päivänä parhaat mahdolliset lääkärit, mutta silloin fysioterapeutti antoi ultraääntä ja kylmää."