Sami Jauhojärvi hiihtää
tänään perjantaina kello 10
miesten maastohiihdon 15
kilometrin matkan perinteisellä tyylillä Torinon Pragelato Planissa.
Jari Jauhojärvi näppäilee Borön tuotantohallissa Övertorneån keskustan Matarengin teollisuusalueella kännykän tekstiviestiosastoa. Tekstarit kulkevat päivittäin Jarin ja pikkuveli Sami Jauhojärven välillä.
Yhteydenpito on tiivistä myös nyt, kun Sami ottaa Torinon olympialaisissa mittaa maailman parhaiden hiihtäjien kanssa Italian lumisilla areenoilla.
Jarin työpaikka, lämminvaraajatankkeja ja aurinkopaneeleja valmistava firma hengittää niin ikään olympialaisten tahdissa. Ja länsinaapurin tuotantolaitoksella pidetään tiukasti peukkuja Samin puolesta. Onhan Ylitorniolta väylän toiselta rannalta kotoisin oleva hiihtäjä melkein kuin oman kylän poikia.
"Joskus on hiihdetty niin, että tuolit lähtevät matkassa", Jari nauraa kahvihuoneen jännittämistä.
Työaikana hiihtojen seuraaminen sujuu lähinnä radiosta, mutta aina välillä on pakko käydä kurkistamassa tilanteita myös televisiosta.
"Ja varsinkin silloin, jos Samin suksi alkaa huilaamaan kärjen matkassa", isoveli Jari muistuttaa.
Tänään Sami starttaa päämatkalleen 15 kilometrin perinteiselle. Jari toivoo parasta, mutta hän ei ole lastannut seitsemän vuotta nuoremmalle veljelleen mitalipaineita. Menestyksestä iloitaan, mutta synkkyyteen ei vaivuta, vaikka menisi penkin allekin.
Jari on varma, että jos Samilla käy oikein peikkomainen flaksi, ja kaikki loksahtaa kohdalleen, niin tuloksissa ollaan kymmenen sakissa, nappituurilla jopa mitaleilla. Terävin kärki ei ole enää niin kovin kaukana ja jos kelle, niin Samin kaltaiselle sisupussille se on mahdollista saavuttaa.
"Jos Samilla riittää motivaatiota ja terveyttä, uskon että hänestä kuullaan tulevaisuudessa vielä paljon."
Jauhojärvet ovat hiihtoperhettä. Isä Reijon palkintokaappi on komea, sieltä löytyy muun muassa viestin Suomen mestaruushopea Sieppijärven Sisun joukkueessa. Isä on opastanut myös molemmat poikansa hiihdon saloihin.
Jari hiihteli piiritasolla ja pärjäsi pitäjänmestaruuskisoissa ja koulujenvälisissä, mutta hänelle hiihto oli vain yksi laji muiden joukossa. Hiihto jäi 18-vuotiaana kuntoilutasolle ja nyt hän on onnellinen ja ylpeä velipojan menestyksestä.
Pikkuvekarana alkoi Samikin suihkia suksilla. "Kläppinä karkkihiihdoista on Sami lähtenyt liikkeelle", Jari kertaa pikkuveljen hiihtouran alkuvaiheita.
Vuoden 2001 nuorten maailmanmestaruutta Jari pitää Samin hiihtouran tietynlaisena vedenjakajana. Silloin tuli päälle eri vaihde, menestys toi suksisponsoreita ja voidefirmat kiinnostuivat nuorukaisesta. Intohimo ja päättäväisyys hiihtämiseen sai lisää polttoainetta.
Jarin mielestä Samilta löytyvät tarvittavat henkiset ja fyysiset edellytykset menestykseen myös aivan maailman huipulla. Sisua ja periksiantamattomuutta riittää, eikä vauhti kompastu tekniikkaan.
"Samin tekniikka on erittäin hyvä. Rytmin vaihto käy luontevasti ja hän osaa rytmittää vauhdin tilanteen mukaan", Jari analysoi.
Pikkuveljen ominaisuuksiin kuuluu myös ujostelemattomuus. Urheilutoimittajien ei tarvitse lypsää kommentteja sanavalmiilta hiihtäjältä, joka ei häpeä puhua omaa murrettaan reilusti h:n päälle. Jarin mielestä Sami on välillä hieman liiankin puhelias. "Kaikkea mitä ajattelee, ei ehkä välttämättä kannata sanoa ääneen."
Jari luottaa myös siihen, että pikkuveljen pää kestää voittojen tuomat lisämausteet. Väärät nesteet eivät ala kiertää päässä. "Hän ei ole sen luontoinen että alkaisi leijua. Sami tietää rajansa ja pitää jalat maassa."
Jari luonnehtii Samin ja hänen suhdettaan hyväksi ja läheiseksi kaveruudeksi. Luottamus on sataprosenttinen ja kahdenkeskiset salaisuudet eivät koskaan leviä laajemmalle. Aina kun Sami käy maisemissa, itsepäiset veljekset kohtaavat, porisevat, parantavat maailmaa ja tinkaavat.
"Aina me olemme tinganneet ja tingataan vastakin. Molemmat ovat yhtä itsepäisiä, taitaa olla sukuvika", Jari naureskelee.
Mikäli mahdollista, kohdatessa mennään metsälle, kalalle tai muuten vaan perheen mökille Kantomaanpäähän Torasjärvelle, jossa ovat mainiot harjoittelumaastot. Hirvimetsällä Jauhojärvien työnjako on selvä. Jari hoitaa passin, Sami ja Reijo ajohommat.
"Siinä ei koiria tarvita, kun päästää isän ja Samin irti. Sami ei tykkää oleskella passissa", Jari Jauhojärvi tuumaa.