Oikeuskanslerinviraston perustehtävästä valvovana viranomaisena on syytä pitää kiinni. Instituutiota ei pidä lähteä muokkaamaan päivänpolitiikan lillukanvarsien tai oikeuskanslerin toiminnan syvintä olemusta ymmärtämättömien lausuntojen takia.
Politiikan paineissa on päinvastoin pidettävä huoli siitä, että oikeuskansleri pystyy jatkossakin edistämään oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. Keväällä eläköityvä oikeuskansleri Jaakko Jonkka arvioi osuvasti Kalevan haastattelussa (13.3.), että vahtikoirasta ei pidä kesyttää puudelia.
Oikeusministeriön virkamiehistössä viritelty ajatus oikeuskanslerinviraston muuttamisesta valtioneuvostoa avustavaksi palveluyksiköksi hämärtäisi pahasti viraston perustehtävää. Käytännössä se merkitsisi sitä, että oikeuskansleri joutuisi osaksi poliittista kärhämöintiä ja ministeriöiden lainvalmistelua.
Tämä olisi karhunpalvelus de-mokratialle, sillä vaarana olisi, että oikeuskansleri ylimpänä laillisuusvalvojana menettäisi uskottavuutensa kansalaisten silmissä. Jos luottamus murenisi, myös päätösten hyväksyttävyys ja julkisen vallan legitimiteetti murenisivat.
Oikeuskanslerin keskeinen tehtävä on laillisuusvalvonta, ei yksittäisten lakipykälien sorvaaminen, vaikka hänellä olisikin niistä huomautettavaa. Tämä tosiseikka taisi unohtua muutaman kuukauden takaisessa keskustelussa, jossa oikeuskansleri moitti viimeisimpien hallitusten aikana yleistynyttä huolimatonta lainvalmistelua.
Hyväksi koeteltu periaate on, että julkisten tehtävien hoidon on perustuttava lakiin eikä poliittiseen ohjailuun. Hallituksen, ministe-
riöiden ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuuden lisäksi oikeuskansleri huolehtii tuomioistuinten ja viranomaisten laillisuusvalvonnasta sekä käsittelee kansalaiskanteluita.
Tehtäväjaon pitää olla selkeä. Lait valmistellaan ministeriöissä hallituksessa sovitun mukaisesti ministerin poliittisessa ohjauksessa ja kansialipäälliköiden valvonnassa. Ministeriöissä on huolehdittava siitä, että valmistelu on huolellista ja perustuslakivaliokunnan linjaukset huomioon ottavaa.
Se, että hallituksilla on uudistustensa kanssa painetta ja kiirettä vain korostaa oikeuskanslerin perustehtävän merkitystä. Virasto pitää säilyttää riippumattomana valvojana ja kansalaisten valitusten käsittelijänä eikä alistaa hallituksen oikeuspalveluyksiköksi ja käsikassaraksi.
Poliitikot ovat ymmärtäneet tehtävänsä ja ennen kaikkea oikeusvaltioperiaatteen väärin, jos he ryhtyvät huutamaan oikeuskansleria apuun vaikeiden päätösten läpirunnomisessa. Oikeuskanslerin työtä ei pidä politisoida.
Myös istuvan hallituksen on katsottava peiliin, kun se ajaa suuria yhteiskunnallisia uudistuksia pikavauhtia valmistelluin lakiesityksin. Lakiesitykset on nimittäin mahdollista valmistella huolellisesti, tarvittaessa pitkänkin aikaa. Valitettavan usein puolueet hallitusvastuuseen päästyään unohtavat aiemmat vaatimuksensa laajapohjaisesta tai parlamentaarisesta valmistelusta.
Pääkirjoitus