Tämän ajan myymälävaras on usein keski-ikäinen savuporoa näpistävä mies tai nainen. Kaupan liiton mukaan varkaudet eivät ole lisääntyneet laman vuoksi. Vahvasti näyttää siltä, että näpistämiseen suhtaudutaan harmittomana pikkukonnuutena.
Syvä talouden lama, kasvanut työttömyys, rahattomuus, kalliit hinnat ja löystynyt moraali. Siinä ounasteltuja syitä sille, että myymälävarkauksien määrä on kasvanut alkuvuonna räjähdysmäisesti. Poliisille tehtiin myymälävarkauksista tämän vuoden maaliskuussa 25 prosenttia enemmän ilmoituksia kuin vuoden 2008 maaliskuussa (Kaleva 17.7.).
Varkauksien määrän lisäksi huomio kiinnittyy muutoksiin näpistelijöissä ja heidän saalissaan. Poliisin mukaan näpistyksiin ja suoranaisiin varkauksiin syyllistyy yhä useammin keski-ikäinen suomalainen. Myymälävarkaus ei siis enää ole tyypillisimmin vain nuoruuden typeryyksissä, joskus pilanpäitenkin toteutettu makeisten näpistys. Mukaan tarttuu kalliita ruokatarvikkeita, esimerkiksi savuporoa.
Kaupan liiton mukaan maan vaikea taloudellinen tila ei selitä kasvanutta näpistelyä. Jos analyysi on oikea, se vasta huolestuttavaa onkin. Ihmiset eivät varastaisi tarpeeseensa. Yleinen moraali on löystynyt. Myymälävarkautta ei pidetä enää niin pahana rikoksena kuin aikaisemmin. Esimerkiksi Kalevan verkkosivujen juttutuvassa esiintyi heti perjantaina useita näkemyksiä, joissa ymmärrettiin nälkäänsä varastavaa ihmistä.
Lamalla on merkityksensä. Puhdas rahapula ei kokonaan selitä varkauksiin ajautumista. Mielestään epäoikeudenmukaisin perustein potkut saaneen ihmisen usko oikeuteen ja kohtuuteen horjuu aina. Osa saattaa miettiä, että joku tämän itselle aiheutetun kärsimyksen korvaa. Katkeruus voi legitimoida näpistyksen.
Korkeaa hintatasoa ei liioin pidä aliarvioida. EU:n tilastotoimiston julkaisemien tuoreiden lukujen perusteella elintarvikkeiden hinnat ovat Suomessa 25 prosenttia korkeammat kuin EU:ssa keskimäärin. Suomi on yhdessä Tanskan ja Irlannin kanssa EU:n ylivoimaisesti kallein maa.
Kun arkipäivän hyödykkeiden hinnat kohoavat kohtuuttoman korkeiksi, myös saavutettava hyöty onnistuneesta näpistyksestä on suurin. Hintojen vakaus on aina köyhän etu.
Varastaminen on kuitenkin varastamista, vaikka sen miten hienoilla syillä perustelisi. Sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta tai epäkohtia ei pidä lähteä korjaamaan teoilla, joista maan rikoslaki määrää rangaistuksen. Sosiaaliturvan riittäminen tai riittämättömyys on poliittinen kysymys, joka on pidettävä kaukana käräjätuvasta.
Suomea on tavattu perustellusti kutsua hyvinvointivaltioksi, jonka ominaisuuksiin kuuluu riittävä perusturva jokaiselle. Näpistysten määrästä ja näpistelijöiden sosiaalisen taustan muuttumisesta voi päätellä, että jälleen on saatu yksi heikko signaali hyvinvointivaltion turmiosta. Suomen voimavarat natisevat liitoksissaan. Välitön ongelmien aiheuttaja on talouskriisi, jonka vuoksi valtion ja kuntien velkaantuminen uhkaa karata käsistä.
Väestön ikärakenteen muuttuminen tuo omat pulmansa. Hyvinvoinnin kakku ei kasva, vaikka siitä pitäisi tulevaisuudessa riittää yhä useammalle ns. passiiviväestöön kuuluvalle. Mikäli samassa yhteydessä suhtautuminen näpistysten vakavuuteen rikoksina muuttuu, ei se ainakaan myymäläetsivien tarvetta vähennä.