Na­pe­ro-Fin­lan­dian voitto ou­lu­lai­sel­le Kiona Teyelle – tuo­ma­ris­to arvosti Teyen Kir­jei­tä au­rin­gol­le -sadun hyvää suomen kieltä

Oululainen Kiona Teye, 13, voitti tämänvuotisen Napero-Finlandian. Teyen satua raati arvioi erinomaisella suomen kielellä kirjoitetuksi kokonaisuudeksi.

Naperso-Finlandia voittaja Kiona Teye.
Naperso-Finlandia voittaja Kiona Teye.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Oululainen KionaTeye, 13, voitti tämänvuotisen Napero-Finlandian. Teyen satua raati arvioi erinomaisella suomen kielellä kirjoitetuksi kokonaisuudeksi. 

Kilpailu on taivalkoskelaisen Päätalo-instituutin vuosittain järjestämä sadunkirjoituskilpailu peruskoulun 1–6-luokkien oppilaille. Kilpailuun osallistui alakoulujen 1–6-luokilta kaikkiaan 2 547 satua.

Kirjoituskilpailun esiraatina toimivat viime vuosien tapaan Oulun yliopiston kirjallisuuden opiskelijat filosofian tohtorin, kirjallisuuden tutkijan Myry Voipion johdolla. Päätuomarina toimi kirjailija, kansanedustaja Niilo Keränen.

Teyen Kirjeitä auringolle -satu kertoo Suvi-nimisen tytön ja auringon kirjeenvaihdosta.

Idean tarinaan Teye sai lukemastaan kirjasta, joka kertoi autistisesta tytöstä.

– Kirjan tytöllä on erilainen ajatusmaailma ja se viehätti minua.

Tarinassa on yhtymäkohtia Teyen omaan lapsuuteen, siltä osin, kun se käsittelee yksinäisyyden kokemusta ja parhaan ystävän menetystä ja kaipuutta. Muilta osin tarinan ainekset ovat paljon Teyen mielikuvituksen tuotetta.

– Halusin samaistua lukemani kirjan autistiseen tyttöön. Kirjoitin siitä, miltä minusta tuntuisi ja mitä ajattelisin, jos minulla olisi autismi.

Kilpailun saduissa ja kertomuksissa käsiteltiin tuomariston mukaan vakavia ja dramaattisia aiheita. Kuolema, jopa itsemurhat ja laajat tuhot tai vihollisten tuhoamiset sekä rakastumisen suuret tunteet näkyivät monissa isoimpien lasten kirjoituksissa. Erityisesti monet näistä kirjoituksista olivat pikemminkin novelleja kuin satuja. Yksinäisyyden teema oli myös esillä kaikissa sarjoissa.

– Kirjeitä auringolle käsittelee yksinäisyyden kokemusta, ystävän kaipuuta ja itsensä hyväksymistä. Kieli- ja tyylivalinnat ovat onnistuneet ja niin kertomuksen minällä kuin auringollakin on selkeästi omat äänet ja oma sanottavansa. Tarina tarjoaa samaistumispinnan erilaisuuden kokemuksia kohdanneelle, ei anna valmiita vastauksia, vaan lukijalle jää tulkittavaa. Teksti on ehjä kokonaisuus ja loppukohtauksen haikea toiveikkuus jättää lukijan mukavaan värinätunnelmaan, raati ynnää.

Varsinkin pienimpien lasten saduissa oli avaruusseikkailuja, toisaalta runsaasti myös eläinsatuja.

Jostakin syystä tämänvuotisissa saduissa esiintyi – kaikissa sarjoissa – runsaasti yksisarvisia; lieneekö jokin yksisarvis-esiintymä ollut esillä netin tai TV:n ohjelmistossa? tuomaristo arvelee.

Pienimpien lasten teksteissä esiintyi runsaasti eläintarinoita, mutta myös tavallisia arkiaskareita, kotia ja koulua. Perinteiset tontut, noidat, keijut ja maahiset saivat sijansa kaikissa sarjoissa.

Sadut ja niiden arviot voi lukea Päätalo-instituutin nettisivuilta.

Korjattu 19.10. kello 10.35: Myry Voipio on tohtori eikä maisteri kuten jutussa aluksi luki. Oikaisu asiasta täällä.

Ilmoita asiavirheestä