Maaliskuun viidentenä päivänä seitsemän suomalaista hiihteli hiljakseen Kanadan vihoviimeisellä rannalla, jäillä, edessään valkoista ja jälleen valkoista. Oululaisen Jermi Tertsusen ja kuuden eteläsuomalaisen laskuvarjojääkärin silmissä kangasteli pääsy retkeilyn historiaan. Siis kohti pohjoisnapaa.
"Hiihdimme päivittäin 0-35 kilometriä olosuhteista riippuen ja tietenkin näimme erilaisia jäitä, maisemia, auringonlaskuja, halo-ilmiöitä ja heijastuksia. Ainoat äänet, mitä itsemme lisäksi kuulimme, oli jäitten pauke. Jalkojen alla tuntui hieno rytinä. Se kuului välillä myös yöaikaan", Jermi Tertsunen muistelee.
Tuumaapa vielä, että railoinen jäätikkö oli välillä yhtä pirunpeltoa.
Ennen retken Tertsunen vieraili eskimokylässä ja keskusteli sen asukkaiden kanssa. Ilmaston lämpeneminen oli heille todellisuutta, joka näkyi arktisissa oloissa poikkeamina perinteestä.
"Jääkarhujen vaellusreitit ovat muuttuneet niin, että ne eivät pääse enää aiemmille saalistusalueille ja tulevat lähemmäs eskimoiden asutusta. Myös hylkeiden railoalueet ovat muuttuneet."
Kun aikaisemmin kylänvanhimmat saattoivat kertoa, mitä viikon saalistusreissuun lähtevillä tulee olemaan edessään, tänään se ei enää ole mahdollista. Jäät sulavat ja säässä on epävakaisuutta.
Retken jälkeiseen normaaliin elämään retkeilijän on ollut totutteleminen: että lämpöä ei tarvitse erikseen hakea, että vesi tulee hanasta ja kaupasta saa leipää. Lisääpä vielä, että kesään sopeutuminen ei tule olemaan helppoa, kun tovi taaksepäin hytistiin 50 pakkasasteen lukemissa.
Tertsunen on kahden kuukauden aikana kertyneestä univelasta ja jatkuvasta nälästä vielä väsynyt, mutta tyytyväinen. Kymmenen kilon laihtumisestaan huolimatta hänellä riittää sulateltavaa, sillä napajäätiköllä koettuja ilmiöitä ei näe missään muualla: säätyyppejä, ahtojäitä, heijasteita, railojen syntymistä, ylipäätään suurta luonnonnäytelmää.
"Pohjoisnapajäätikkö on yksi niitä harvoja alueita, jossa voi kulkea omia jälkiään. Ja kun pääset pohjoisnavalle, aika loppuu", Tertsunen sanoo. Uudeksi haasteekseen hän paljastaa etelänavan. Mutta se on jo eri juttu.
Pirjo Suvilehto