Pohjoiselle arktiselle alueelle on kylmän sodan jälkeen ilmaantunut useita uusia toimijoita: neuvostoja, foorumeita ja muita yhteistyöelimiä. Samalla päätöksentekoa on hajautettu, ja alkuperäiskansat ovat päässeet mukaan kansainväliseen toimintaan.
Siitä huolimatta kaikissa arktisen alueen maissa vain pieni virkamiehistö on perehtynyt arktisiin asioihin. "Keskushallinnon poliitikot ovat yhä tietämättömiä tästä kehityksestä. Ministeriöt osallistuvat yhteistyökokouksiin matalalla profiililla ja poliittinen kiinnostus on vähäistä. Kukaan ei Norjassakaan pyri suurkäräjille ajamalla Huippuvuorten tai alkuperäiskansojen asioita eikä yhdelläkään arktisella maalla ole erityisesti arktisiin asioihin perehtynyttä ministeriä", moittii professori Willy Østreng, norjalaisen Fridtjof Nansen -instituutin johtaja. Hänen mielestään poliitikkojen pitäisi katsoa arktisen alueen tulevaisuuteen, nähdä kokonaisuuksia ja visioida alueen kehitystä eikä jättää asioita virkamiesten hoitoon.
Ilmaston muuttuminen on yksi niistä tekijöistä, jotka Østrengin mielestä edellyttävät kokonaisuuksien hahmottamista. Ilmaston lämpeneminen tulee olemaan suurinta ja nopeinta juuri arktisella alueella. Tutkijat ovat jo yksimielisiä siitä, että jää vähenee pohjoisessa: mantereella se vetäytyy etelään, pohjoisessa taas kohti napa-aluetta. Jää vähenee, ohenee ja heikkenee - jo vuonna 2080 Pohjoisnapa on todennäköisesti kesäisin jäätön merialue!
Jään vähentyessä esimerkiksi Koillisväylällä pystytään liikennöimään ympäri vuoden ilman jäänmurtajien apua ja Venäjän lähentyminen länteen lisää entisestään reitin kiinnostavuutta. Koillisväylän käyttö lyhentää Euroopan ja Tyynenmeren talouskeskusten välistä matkaa huomattavasti ja vähentää merirahdin kuluja jopa 70 prosenttia.
Kun jää vetäytyy, on pohjoisen mannerjalustan luonnonrikkauksia, muun muassa öljyä ja kaasua, yhä helpompi hyödyntää. Myös kala reagoi jään häviämiseen ja Barentsinmereen voi tulla kokonaan uusia kalalajeja Beringinsalmen kautta.
Entä miten käy napajään alla operoivien ydinsukellusveneiden? Kun suojaava jää häviää, on tilanne kokonaan uusi sekä lännessä että idässä.
Entä kenellä on suvereniteetti Pohjoisnavalla? Myös tämä kysymys nousee ajankohtaiseksi, kun alue ei enää ole ikijään suojassa. Ei liene sattuma, että napa-alueen rannikkovaltiot ovat viime vuosina kartoittaneet mannerjalustansa rajoja. Esimerkiksi Venäjän mannerjalusta on Siperiassa erittäin laaja.
"Jos poliitikot eivät herää, etenee teollisuus arktiselle alueelle omaan tahtiinsa ilman sääntöjä", Østreng huomauttaa. Se tulee aiheuttamaan monia ongelmia muun muassa alkuperäiskansoille. Selvittämättä ovat muun muassa alkuperäiskansojen oikeudet pohjoisen luonnonvaroihin ja se, miten niiden kulttuurit voivat säilyä, kun koko ympäristö muuttuu lämpenemisen ja teollistumisen seurauksena.
"EU:n Pohjoinen ulottuvuus on keskittynyt Itämeren alueelle. Se on vetänyt huomion etelään, vaikka myös EU:ssa pitäisi katse siirtää oikeasti pohjoiseen, arktiselle alueelle", Østreng huomauttaa.
Grönlannin pääministeri Jonathan Motzfeldt ehdotti kesäkuussa Kajaanissa, että EU-komissioon perustettaisiin uusi arktinen konttori. Se voi olla hyvinkin tarpeen. Mutta sitä ohjaamaan tarvitaan juuri sitä EU:n arktista politiikkaa, jota pääministeri Paavo Lipponen on samassa yhteydessä esittänyt.