18-vuotiaalla Matti Jaaralla on harvinainen harrastus. Pari vuotta sitten hän törmäsi internetissä nandu-aiheisille sivuille ja kiinnostui lajista. Nyt lintuja on viisi: Lulu, Aatu ja kolme nimetöntä nuorukaista, joiden sukupuolesta ei ole vielä varmuutta.
Nandu on kotoisin Etelä-Amerikan aavikoilta ja pystyy juoksemaan 60 kilometrin tuntivauhtia. Animaatiohahmo Maantiekiitäjä, jota Kelju K. Kojootti metsästää, on joidenkin fanien mielestä nandu. Toisin kuin Maantiekiitäjä, nandu ei sano "beep-beep" vaan on enimmäkseen hiljaa.
"Kukko murisee joskus matalalla äänellä. Nandut pitävät yhteyttä toisiinsa jumpsuttamalla siipiään hiljaa. Ne myös ääntelevät, mutta ääni on niin korkea, ettei ihminen pysty sitä kuulemaan", Jaara kertoo.
Jaaran perhe muutti Yli-Iistä Yllikiimingin Vepsän kylään alkukesästä. Muutonjälkeisenä aamuna Jaara ei ollut uskoa silmiään huomatessaan tyhjän nandutarhan. Aatu ja Lulu olivat karanneet. Onneksi puhelimet soivat kuumina silminnäkijähavainnoista. "Ilman ihmisten ilmoittelua niitä olisi ollut mahdotonta löytää."
Tukka pystyssä karkuun
Toinen lintu saatiin napattua viikon ja 15 kilometrin kuluttua. Toinen oli juossut tukka pystyssä 50 kilometrin matkan ja pääsi kotiaitaukseen vasta kahden viikon päästä. Ainakin Kaleva ja Ilta-Sanomat seurasivat karkumatkan vaiheita, ja Jaara sai vastata "uteliaiden mummujen ja pappojen" puheluihin. Pelko pedon kitaan joutumisesta kävi Jaaran mielessä, mutta tarina päättyi onnekkaasti.
"Molemmat olivat hyvässä kunnossa, sillä kesällä riittää ruokaa." Nyt miltei päivittäin joku kyläläinen tai lomanviettäjä pysähtyy ihmettelemään hauskannäköisiä otuksia.
Jaara syöttää nanduilleen strutsin rehua, viherrehua, viljaa ja vettä. Nandut ovat helppohoitoisia ja viihtyvät ulkona myös talvisin. Yöt nukutaan navetassa, jossa ei tarvita talvellakaan lämmitystä.
"Viime talvena ne olivat vain seitsemänä päivänä sisällä pakkasen takia. Ne kasvattavat paksun rasvakerroksen, jolla tarkenee. Pää huurussa ne siellä seisoskelevat", Jaara naurahtaa ja sanoo nandun silmien olevan isommat kuin aivot.
Aitauksen korjailun ja karkulaisten kotiinpaluun jälkeen Jaara hankki kolme uutta lintua Lappajärveläiseltä kotieläinpihalta. Vanhemmat linnut yrittivät aluksi kovistella tulokkaita, mutta sopeutuminen sujui hyvin.
"Kaksivuotias Aatu on lauman johtaja. Alkukeväästä ei ole aitaan asiaa, sillä nandun potkussa on voimaa. Niillä on myös siiven kärjessä piikki, jolla voi puolustautua."
Jaara on oppinut näkemään, milloin Aatu on vihainen eikä vahinkoja ole koskaan sattunut.
Kukko huolehtii pesästä
Lulu on muninut ahkerasti kesän, mutta parivuotias lintu ei ole vielä sukukypsä. Naaras munii minne sattuu ja kukko pyörittelee munat pesään ja hautoo niitä.
"Munia voi käyttää kananmunan tavoin ja se vastaa kahdeksaa tai jopa kahdeksaatoista kananmunaa. Se myös maistuu kananmunalle."
Nandun liha on syötävää, mutta Jaaran mukaan Suomessa on vain pari kasvattajaa, jotka pistävät nandut lihoiksi. "En ole maistanut, mutta on kuulemma ihan hyvää ja vähärasvaista. Omia lintuja en kyllä pystyisi syömään, vaikken vegetaristi olekaan."
Sama koskee Jaaran muita lintulemmikkejä. Pihassa kaakattavat kaksi hanhea, muutama kukko ja kymmenisen kanaa, yksi riikinkukko ja lemmikkivaris Sebastian. Perheessä on lisäksi kaksi hevosta ja kolme isoa koiraa.
Jaaran kaikki vapaa-aika meneekin lintujen parissa. "Kesällä hoidan lintuja minkä heinätöiltä ja koulun talonmiehen kesätyöpaikalta ehdin."
Jaara opiskelee LVI-alaa Oulussa ja aikoo valmistumisensa jälkeen armeijaan. Sen pidemmälle ei suunnitelmia vielä ole, mutta nanduja hän on päättänyt tarhata niin kauan kuin mahdollista.
