Keskellä Piippolan kirkkomaan nurmikenttää kohoava kivipaasi muistuttaa vuosien 1866-1868 ankarista katovuosista, jolloin nälkä ja taudit tappoivat väkeä Siikalatvallakin perhekunnittain. Piippolassa muistetaan nälkävuosien uhreja tänään sunnuntaina.
Piippolan kirkon kupeelle haudattiin yhteishautoihin parin vuoden aikana noin 500 seurakuntalaista, synkimpinä päivinä jopa parikymmentä niinisäkkeihin käärittyä vainajaa. Vuonna 1946 pystytetty paasi on nyt saanut kylkeensä laatan, jossa kerrotaan, mistä Hassilan riihipellolta kirkkotarhaan siirretty kivi muistuttaa.
Piippolan emäseurakunta kattoi nälkävuosien aikaan myös nykyiset Kestilän, Pulkkilan ja Pyhännän pitäjät. Katovuosien sarja oli jo ennen nälänhätää suistanut perheitä velkakierteeseen.
Frederik Hämeenaho kirjoitti Oulun Wiikko-Sanomiin vuonna 1865: "Kun on kaiken tavaran edestä taannut ja se sitte pois otetaan, niin ei jää mitään ylöspitoa itselleen eikä lapsilleen, vaan nälkä ja katkera kuolema on edessänsä."
Piippolan kirkkoherra Erkki Piri kertoo, että kirkkoon kannetaan sunnuntaina ristisaatossa tämän syksyn viljasta tehty uutisleipä. Maisteltavana on myös katovuosien ruokaa, pettuleipää.
"Muistotilaisuutta vietetään Piippolan maa- ja kotitalousnaisten 70-vuotisjuhlan yhteydessä. Heidän toimintansa muistuttaa meitä siitä, että suomalaisen naisen työ oli ja on vielä nykyäänkin leivän ja ruoan suunnittelemista ja hankkimista. Leipä vain ei ollut itsestäänselvyys katovuosina", Piri toteaa.
Perimätietoa tallessa
Kirkonkirjoista selviää, että katovuodet olivat Siikalatvallakin suuri katastrofi. Ruoka-apua ei ollut juuri saatavissa muualtakaan maasta, sillä myöhäinen kevät, víelä alkukesällä riehuneet lumimyrskyt ja syksyn hallat veivät viljan laajalti.
Kuljetus oli vaikeaa siksikin, etteivät hevoset rehun puutteessa jaksaneet vetää kuormia.
Nälkiintyneille eläimille syötettiin olkikattoja ja jopa oksia, muttei ihmisten ravintokaan paljon kummempaa ollut.
Petun ohella vatsaa yritettiin täyttää jäkälällä, naavalla ja sammaleella. Sieniruokaoppia yritettiin jakaa, mutta se ei mennyt perille.
Piippolan muistolaatan paljastuspuheen pitäjällä, oululaisella Markku Kangasniemellä on omaa sukuaan koskevaa perimätietoa nälkävuosilta: miehen tuolloin puolitoistavuotias isoäiti pelastettiin nälkään kuolleen äitinsä vierestä Pyhännän Tavaskengän kylässä.
"Asiasta ei ole paljon puhuttu, ja itsekin sain siitä tietää hieman sattumalta. Mummo oli huutolaistyttö, ja aihe oli kai liian arka muisteltavaksi. Sen verran on kirkonkirjoista selvinnyt että isoäitini isä kuoli nälän heikentämänä jo alle 30-vuotiaana ja äiti noin 40-vuotiaana."
Markku Kanganiemi sanoo, että omia esivanhempia koskettanut tragedia on saanut ajattelemaan asioita uudella tavalla.
"Pitää olla kiitollinen siitä, että meillä on ruokaa. Monessa maailman kolkassa nälkään nähdään nytkin. Kuinkahan moni edes tietää, paljonko on hänen ostamansa leivän kilohinta", Kangasniemi tuumii.