Näkyvät nais­pa­pit näyt­te­le­vät­kin

Oulun hiippakunnassa juhlittiin palmusunnuntaina naispappeuden 20-vuotista taivalta. Oulun tuomiokirkossa järjestettiin juhlajumalanpalvelus, piispanmessu, jossa saarnasi rovasti Ulla Säilä.

Naispappeuden 20-vuotista taivalta juhlistivat sekä 20 vuotta sitten papiksi vihitty rovasti Ulla Säilä (oik.), että reilun vuoden pappina toiminut seurakuntapastori Hanna-Maija Karjalainen.
Naispappeuden 20-vuotista taivalta juhlistivat sekä 20 vuotta sitten papiksi vihitty rovasti Ulla Säilä (oik.), että reilun vuoden pappina toiminut seurakuntapastori Hanna-Maija Karjalainen.

Oulun hiippakunnassa juhlittiin palmusunnuntaina naispappeuden 20-vuotista taivalta. Oulun tuomiokirkossa järjestettiin juhlajumalanpalvelus, piispanmessu, jossa saarnasi rovasti Ulla Säilä. Messun toimitti seurakuntapastori Hanna-Maija Karjalainen, ja Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi lausui alku- ja loppusiunauksen.

Ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi maaliskuussa 1988. Oulun hiippakunnassa vihittiin nainen papiksi ensimmäisen kerran vuonna 2001, ja nykyisin 257 papista naisia on jo 73. Valtakunnallisesti papeista naisia on reilu kolmannes.

Saarnassaan vastikään eläkkeelle jäänyt rovasti Säilä kertoi aikanaan arkkipiispa John Vikströmiltä saamansa ohjeen, jonka mukaan hän on tehnyt työtään: Jumala ei tarvitse asianajajia, eivätkä ihmiset ylipuhujia. Arkkipiispa antoi tuleville papeille myös toisen tehtävän: heidän pitää vain siunata, Säilä saarnasi.

"Tehtävämme on siunata. Meidän ei tarvitse olla jumalan puolesta, eikä olla oikeassa. Riittää kun on ihmisen mittainen", Säilä pohti messun jälkeen. Hän on yksi ensimmäisistä Suomessa papiksi vihityistä naisista. Ennen eläkkeelle jäämistään Säilä, 64, ehti toimia lähes 20 vuotta pappina.

Virkaiältään nuorin Oulun tuomiokirkkoseurakunnan papeista on 34-vuotias seurakuntapastori Hanna-Maija Karjalainen, joka on ollut pappina reilun vuoden. Hän sai vihkimyksensä Ylikiimingin seurakunnassa pyhäinpäivänä 2006.

Säilän ja Karjalaisen kokemukset pappeudesta ovat hyvin erilaiset. "Alkutaival ei ollut helppo. Nyt oli iso juttu, että sain saarnata täällä ja pitää jumalanpalveluksen piispan kanssa yhtä aikaa. Aiemmin naispappeja ei ollut olemassa piispan silmissä", Säilä sanoi.

"Papiksi tuleminen oli monen vuoden prosessi, jonka aikana mietin, onko minusta papiksi vai ei. Työssä en ole törmännyt mihinkään sellaisiin ongelmiin, jotka johtuisivat siitä, että olen nainen", Karjalainen taas kertoi.

Säilä näkeekin niin, että he ovat muiden ensimmäisten naispappien kanssa raivanneet tien auki Karjalaiselle ja muille seuraajille. Molemmat naiset kiittelevät myös piispa Salmea, joka on tehnyt näkymättömistä naispapeista näkyviä.



Puheita ja näytelmä


Piispanmessun jälkeen Keskustan seurakuntatalolla järjestetyssä juhlatilaisuudessa oli niin paljon yleisöä, etteivät kaikki mahtuneet isoon juhlasaliin. Juhlassa pidetyssä puheessaan piispa Salmi korosti, kuinka syvästi hän on ollut sitoutunut naispappeuteen jo 1980-luvulta, ja se on ollut hänen virkansa tärkeimpiä asioita.

"Monet alkuaikojen vaikeudet ovat edelleen läsnä. Seurakuntalaisten valtaenemmistö on ollut naisten tukena", Salmi sanoi.

Salmen jälkeen Karjasillan seurakunnan kappalainen Satu Saarinen puhui Oulun hiippakunnan naispappien kokemuksista.

Lopuksi naispapeista koostuva ryhmä Napakat esitti näytelmän Pappeuden syli, joka kertoi historiallisten naishahmojen kautta naisen mahdollisuuksista toimia kirkossa.

Ilmoita asiavirheestä