Na­ku­pel­les­nork­laa­jas­ta tuli ark­ti­sen su­kel­ta­mi­sen asian­tun­ti­ja

Tuottaja Marko Röhr oli 9-vuotias, kun hän sai isältään lahjaksi maskin ja snorkkelin ja sukelsi ensimmäisen kerran kristallinkirkkaaseen Puulaveteen.

Marko Röhriä eivät lämpimät vedet kiinnosta.
Marko Röhriä eivät lämpimät vedet kiinnosta.
Kuva: Tor Wennstr?m

Tuottaja Marko Röhr oli 9-vuotias, kun hän sai isältään lahjaksi maskin ja snorkkelin ja sukelsi ensimmäisen kerran kristallinkirkkaaseen Puulaveteen.

-- Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun näin sen huikean näkymän, jossa auringonvalo siilautuu kirkkaan veden läpi. Siellä avautui seikkailun maailma vailla vertaa. Se oli sillä selvä, Röhr muistelee.

Sukelluskärpäsen pureman pojan tie vei armeijan merivoimiin ja sukeltajatukialus Mursulle kouluttajaksi.

-- Hankin ensimmäisen märkäpukuni vasta 18-vuotiaana. Täytyy tosiaan olla aika innostunut, että viitsii sukeltaa yhdeksän vuotta elämästään nakupellenä jääkylmissä vesissä.

Oman tuotantoyhtiön kautta Röhrille tarjoutui mahdollisuus tehdä harrastuksesta peräti ammatti. Hänen yhdessä Ilkka Matilan kanssa luotsaamansa MRP Matila Röhr Production on erikoistunut vedenalaisten kuvausten tekemiseen arktisissa vesissä.

-- Meillä on tietääkseni ainoa arktisiin alueisiin erikoistunut kiinteä elokuvaryhmä. Meille voi soittaa, että huomenna lähdetään Pohjoisnavalle kuvaamaan, löytyykö miehet ja kalusto, ja meiltä löytyy. Meillä ei ole mitään ongelmia työskennellä 20 asteen pakkasessakaan.

Röhriä eivät lämpimät vedet edes kiinnosta. Niissä kuvaaminen on niin helppoa, että tekijöitä riittää ja kaikki alkaa olla kerrottu.

-- Pohjoisissa vesissä ei juuri kukaan muu ole innostunut kuvaamaan, koska olosuhteet ovat niin vaikeat. Itse pidän eniten Suomen sisävesistä. Meillä on joitakin järviä, joissa on massiivisia tuhansien kalojen parvia. Sellaisia ei enää tahdo löytyä lämpimistäkään vesistä.

Umpijään alla

Matila Röhr Production alkoi 1990-luvun alussa kehittää vedenalaista kuvausta. Tähän mennessä on syntynyt nyt dvd:nä julkaistut kuusi vedenalaista dokumenttielokuvaa. Lisäksi lähes kaikissa tuotantoyhtiön näytelmäelokuvissa -- esimerkiksi Suden vuodessa -- on vedenalaisia kohtauksia, joissa hyödynnetään omaa erikoisosaamista.

Haastavinta on Röhrin mukaan se, että veden alla pitää saada aikaan yhtä laadukasta kuvanlaatua kuin pinnalla. Kaikki on mietittävä kuten maallakin: ohjaaminen, näyttelijät, stuntit, valot.

-- Teemme jonkin verran tilaushommia ulkomaisille yrityksille sekä dokumentteihin että näytelmäelokuviin. Ne ovat yleensä vaativia kuvauksia umpijään alla. Teimme esimerkiksi saksalaisille kuvaukset, joissa kaksi ihmistä oli jään alla ilman laitteita. Heillä oli ainoastaan piilotetut pikkupullot, joista he pystyivät hengittämään, mutta paljain käsin ja kasvoin. Olemme tehneet myös aika syviä operaatioita, joissa ihminen vajoaa syvyyksiin ja sukeltajat hakevat heidät sieltä sitten ylös.

Kun Marko Röhr heittää vapaalle, hän ei laitteita selässään kanna.

-- Sukellan keväästä myöhäiseen syksyyn vapaa-aikanani ja silloin käytän korkeintaan snorkkelia, maskia ja märkäpukua. Vapaasukeltaminen on nautiskelua, jossa voi tarkkailla luontoa ja vedenalaista maailmaa paljon paremmin kuin kolmenkymmenen kilon laitteet selässä. Mielestäni se on ainoa oikea tapa sukeltaa, mutta töitä on tietysti tehtävä työkaluilla.

Ilmoita asiavirheestä