Useimmissa euroalueen maissa tuotannolliset investoinnit kääntyivät jo pari vuotta sitten nousuun, mutta Suomessa investointien alamäki jatkuu.
Nopeinta tuotannollisten investointien kasvu on ollut sellaisissa kriisimaissa kuten Espanjassa ja Irlannissa.
Hännänhuippuna Suomen seurassa on kaksi muuta kriisimaata, Italia ja Kreikka.
Suomen investointitaantumasta tulee poikkeuksellisen pitkä. 1970-luvun taantumassa investointien alamäki kesti kolme vuotta, 1990-luvun alun taantumassa nelisen vuotta. Nyt alamäki jatkuu seitsemättä vuotta, eikä loppua ole näköpiirissä.
Investoinnit ja talouskasvu ovat monellakin tavalla tekemisissä toistensa kanssa. Investoinnit tuotannolliseen pääomaan nostavat työn tuottavuutta. Yksi työntekijä saa paremmilla koneilla aikaan aikaisempaa enemmän lopputuotteita.
Investointien mukana yritys saa itselleen uutta teknologiaa. Uudet koneet ja laitteet ovat laadukkaampia, tehokkaampia ja nykyään myös älykkäämpiä kuin aikaisemmat. Siksi uusien investointien myötä myös henkilöstö joutuu päivittämään osaamisensa.
Tuottavuuden kasvu nopeutuu, kun osaamistason nousu alkaa tuottaa uusia toimintatapoja ja innovaatioita.
Suuret investoinnit vaativat paljon resursseja.
Rakennus- ja asennustöiden aikana työvoiman kysyntä nousee tilapäisesti, mikä voi heijastua taloudellisen toimeliaisuuden väliaikaisena lisääntymisenä laajaltikin.
Toisesta suunnasta katsottuna pitkäaikainen investointilama syö talouden tuotantopotentiaalia. Jos tuotannolliset investointien määrä ei riitä korvaamaan pääomakannan kulumista, tuotantopotentiaali supistuu. Samalla supistuu veropohja ja kansantalouden palkanmaksuvara.
Pahimmillaan näköalana on kutistuva talous. Sellainen maa tuskin on houkutteleva kohde kotimaisille tai ulkomaisille investoinneille.Normaalisti investoinnit alkavat käynnistyä, kun kulunutta pääomakantaa on pakko kohentaa ja korvata.
Edellytyksenä on, että yrityksen tuotteille on kohtuullisessa määrin kysyntää. Tällaisista investoinneista ei välttämättä synny uutta kasvua, mutta ne auttavat silti taloutta eteenpäin tai ainakin pitävät talouden pois kutistuvalta polulta.
Onko suomalaisille tuotteille kysyntää?
Pitäisi olla, sillä maailmankauppa kasvaa ja Euroopassakin talouden kasvuluvut ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta reilusti plusmerkkisiä.
Toisin kuin 1990-luvulla kotimainen kysyntä ei Suomessa ole yritysten investointeja lukuun ottamatta romahtanut. Julkiset menot ovat kasvaneet ja yksityinen kulutus noussut vuosi vuodelta.
Kysynnän heikkous ei siten yksin voi selittää investointien vaimeutta.
Eivät myöskään rahoitustekijät.
Yritysluottojen korot ovat poikkeuksellisen matalat, Suomessa jopa matalammat kuin muissa euroalueen maissa, joissa investoinnit ovat elpyneet.
Myöskään rahoituksen saatavuus ei ole yleinen este investoinneille, vaikka yksittäistapauksissa se voi sitä ollakin.
Kannattavuuden heikkenemisellä on varmaan oma osuutensa investointien vaimeuteen, mutta yksinomaiseksi selityksiksi ei sekään riitä.
Väestön ikääntyessä työikäinen väestö supistuu, jolloin tarvitaan aikaisempaa pienempi pääomakanta pitämään yllä työn tuottavuutta.
Investointien kehitys on Suomessa kuitenkin ollut vieläkin heikompaa kuin väestökehitys olisi edellyttänyt. Onhan työikäistä väestöä kohti laskettu tuotannollinen pääomakanta kääntynyt jo laskuun.
Investoinnit suuntautuvat määritelmän mukaan tulevaisuuteen.
Siksi odotukset tulevasta kysynnästä, kustannuksista, kannattavuudesta, työvoiman saatavuudesta, verotuksesta ja muusta liiketoimintaympäristöstä ovat uusien investointien kannalta oleellisempia kuin tämän hetkinen tilanne.
Jos näistä mihin tahansa liittyy hyvin suuri epävarmuus, investointeja ei uskalleta aloittaa.
Uuden rakentamisen sijasta karsitaan kustannuksia, mutta sitäkään ei voi jatkaa vuositolkulla.
Kun kaikki kustannukset on karsittu, myös toiminta lakkaa. Näköalattomuus on pahin este investoinneille ja talouskasvulle.
Hyville ideoille on heikonkin talouskasvun aikana tilaa, ja enemmin tai myöhemmin hyvät ideat löytävät jostain rahoituksen.
Hyvät ideat synnyttävät tuotteita ja palveluksia, joille ei vielä ole kysyntää, koska niitä ei vielä ole olemassa. Tähän ainakin näyttävät uskovan ne startup-yrittäjät, jotka tällä viikolla kokoontuvat Slush-tapahtumaan.
Olisiko niin, että investointitaantuma on myös korvien välissä?
Kirjoittaja on johtokunnan neuvonantaja Suomen Pankissa.