Rukan hiihtostadionin kisarakennukseen kipuava pääsee matkalle maailmalle värikkäällä kyydillä. Iloisia ja nostalgisia lapsuusmuistoja, kansallisia erikoispiirteitä ja haaveita löytyy naivistien näyttelystä, joka vetää vieraiden suut korviin.
Suomen tähän asti laajimman kansanvälisen naivistien näyttelyn kuraattorina on ylivieskalainen taiteilija Lena Koski. Hän sanoo etsineensä taiteilijoita, jotka kuvaavat maansa kansallisia ja maisemallisia piirteitä oman näkemyksensä kautta.
Aitouden löytäminen maailmalla olevasta valtavasta tarjonnasta on ollut hänelle mielenkiintoisen haastava työ. Apuna valitsemisessa Koskella on ollut italialainen taiteilija Giuseppe Lodi, kansainvälisen Naivistit ilman rajoja -järjestön presidentti.
Suurin osa näyttelyyn kutsutuista taiteilijoista on syntynyt 1940- tai 1950-luvulla ja on omistautunut taiteelle vasta nähtyään elämää jo pitkän matkan.
Muun muassa Martine Clouet Ranskasta omistautui taiteelle yli 30-vuotisen kaupallisen uran jälkeen. Clouet löytää aiheensa kaupungista; rakennetusta ympäristöstä. Hänelle tyypillinen aihe on esimerkiksi maalauksessa Kiinalainen paviljonki, jossa lapset luistelevat kauniin rakennuksen edustalla.
Lempeää ymmärrystä
Lena Koski kuvailee naivisteja hitaan muutoksen ystäviksi, joiden näkökulmat ja kannanotot ovat lempeitä ja ymmärtäväisiä.
Italialaisessa pikkukaupungissa syntynyt Giuseppe Lodi kuvaa myös kaupunkielämää, mutta romantisoiden mennyttä aikaa. Teoksessa Myöhäinen pähkinänmyyjä on talvi-ilta, mutta lämmin tunnelma.
Myös Kosken omissa maalauksissa on usein pimeä ilta ja ollaan hiihtämässä. Kosken maalauksissa myös haaveillaan; teoksessa Pilvimeri ollaan hääkuvassa luonnon helmassa kevyin ja lämpimin mielin.
"Naivistit kantavat mennyttä mukanaan ja etsivät hyviä mielleyhtymiä varsinkin lapsuudesta. Ihmisten vietereitä vedetään yhä tiukemmalle ja tiukemmalle. Naivismi tuo iloa ja helpotusta elämään", Koski arvioi. "Siksiköhän yleisö rakastaa naivismia ja keräilee sitä intohimoisesti."
Muistoja lapsuudesta tarjoaa myös muun muassa unkarilainen Koday Laszlo. Hänen maalauksissaan ollaan maalla, töissä pellolla monen sukupolven voimin. Värit ovat kirkkaita ja kukkia on paljon; niin kuin ennen oli. Näkymät ovat satumaisia.
Yleensä naivistit ovat itseoppineita. Moni alkaa maalata naivistisia tauluja melko iäkkäänä ."Naivistinen taide edellyttää elettyä elämää. Monella aktiivinen työvaihe jääkin sitten melko lyhyeksi."
Omaksi ja muiden iloksi
Kosken mukaan näyttelyn tauluista heijastuu välittäminen ja ihmisläheisyys. Maailman asioihinkin voidaan ottaa kantaa lempeällä tavalla. Naivistit eivät tee hehtaaritauluja museoitavaksi, vaan pieniä tauluja omaksi ja muiden iloksi.
Suomalainen naivismi poikkeaa jonkun verran muista maista. Tauluissa näkyy esimerkiksi se, että meillä on harvaanasuttu maa ja ihmisiä on vähän. Myös tietty melankolisuus heijastuu suomalaisista töistä.
Rukan hiihtostadionin kaksikerroksinen rakennus on muuttunut näyttelytilaksi pitkällä kokemuksella. Ruka Art on järjestänyt taidenäyttelyitä Rukalla lähes kahdenkymmenen vuoden ajan taiteilija Pauli Rinkisen johdolla.
"Minulla oli etukäteen ennakkoluuloja tästä paikasta. Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt", Koski sanoi.
Kohta alkavan hiihtosesongin myötä Rukalla käy parhaimmillaan 20 000 turistia viikossa. Suuri osa heistä on lapsiperheitä ja Kosken mukaan näyttely onkin heille oivallinen tutustumiskohde.
"Kuvat ovat esittäviä ja siten niitä on tavallaan helppo katsoa. Jos pysähtyy tutkimaan tarkemmin, tauluista löytyy kuitenkin syvempiäkin tasoja; muutakin kuin naivismiin usein liitettyä lapsenomaisuutta."