Hauki EM-kisat tänään ja huomenna
Oulujärvellä. Yleisö voi käydä katsomassa punnituksia lauantaina kello
18:n ja sunnuntaina kello 17:n jälkeen Manamasalon kilpailukeskuksessa.
Lisätietoja www.haukiem.com
"Eikös olekin aika nättiä, eiköhän ruveta pyytämään", sanoo radiotoimittaja Timo Nykyri omassa veneessään Oulujärven laitamilla, Kankarin edustalla.
Tässä tapauksessa pyytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Tottumattomalle vetouistelu vaikuttaa monimutkaiselta ja vaativalta palapelin pelaamiselta.
"Mutta tässä saa saalista. Siksi minäkin oikeastaan aloitin vetouisteluharrastuksen. Varsinaisesti oma uistelu pääsi vauhtiin noin viitisen vuotta sitten, kun asetuin tänne mökkipaikalle Oulujärven rantaan ja hankin oman veneen", kertoo Nykyri, joka hoitaa Oulunseudun Vetouistelijoiden tiedottajan virkaa.
Tulossa on jälleen viikonloppu, jolloin kisataan vetouistelun EM-kisatittelistä. Noin sata venekuntaa starttaa Martinlahden satamasta ja pyörii kaksi päivää pitkin Oulujärven pintaa. Viime vuonna voiton nappasi rovaniemeläinen venekunta, jonka miehistö veti ylös 109 kiloa haukea.
"Niin. Kyllä tämä aika miehinen laji on. EM-uisteluhistorian aikana ei ole kisoihin kovin monta naista osallistunut. Useimmiten he tulevat kipparimiehensä mukana", Nykyri myöntää.
Suurin syy saattaa olla teknisyys. Uisteluveneessä vapoja voi olla jopa 14, tosin EM-kisoissa sallitaan vain 10. Sitten on hyvä olla kaukoluotaimia ja autopilotteja, tosin ilman niitäkin pärjää. Varsinainen hässäkkä alkaa, jos uistimiin nappaa monta kalaa yhtä aikaa. Siiman voi saada sekaisin yhdenkin vavan kanssa.
Mutta ei mennä vielä sinne asti. Ennen kuin haukimamma saadaan muilutettua vieheeseen, on edessä muutamia vaiheita. Nykyri opastaa.
"Tietysti näin kauden alussa vapojen siimat on uusittava. Mikään ei ole tympeämpää kuin että siima katkeaa juuri, kun olet vetämässä mahtisaalista veneeseen."
Sitten kun välineet on huollettu ja varsinainen uistelu alkaa, ensin lasketaan veneen molemmille puolille kelkat eli plaanarit, jotka levittävät kelojen siimat sievästi sivuille. Veneen kattoparrussa on kiinni kahdeksan vapaa, joista lähtee neljä siimaa kummallekin sivulle. Veneen takaosassa on vielä tilaa lisävavoille, mutta sivuilla oleviin plaanareihin pujotetaan laukaisijat, jotka huolehtivat että siimat pysyvät erillään.
Nykyri laskee jokaisesta vavasta siimaa veteen yhtä paljon. "Laitan tässä seitsemän kertaa reunasta reunaan. Oiskohan se 25 metriä", hän selittää.
Uistimet ja vaaput uppoavat veden syvyyksiin. Kaukoluotaimesta nähdään, näkyykö veden alla mitään. "Oulujärvi on suhteellisen matala järvi. Tässä kohdassa taitaa olla vettä kuusi metriä."
Jokaisella kalastajalla on omat lempivieheensä. Eri kalalajille sopivat erilaiset uistimet, esimerkiksi kuhauistimen sisällä on pieni kuula, joka kolisee. "Tosin hauelle passaa melkein mikä vaan. Minullakin on noissa koteloissa vaikka minkälaisia uistimia, mutta silti aina käytän niitä yksiä ja samoja suosikkeja. Esimerkiksi tätä merimetsouistinta. Se on pomminvarma", Nykyri virnistää ja heiluttelee lemppariaan sormien välissä.
Sitten, kun kaikki vavat taipuvat sievästi kohti vedenpintaa, joko odotellaan tai kikkaillaan lisää; laitetaan jonkin uistimen painoksi takila, jotta ylletään vieläkin syvemmälle. Vene kiertää kalapaikkoja ja kippari varoo verkkoja ja katiskoja.
"Jos ei syö, tämä on leppoisaa, mutta hässäkkä alkaa heti, kun kuulee sen sydämenpysäyttävän kelan äänen."
"Sillä tavalla on helppo kaveriakin säikyttää, vetää vain vaivihkaa siimaa ulos kädellä", Nykyri naurahtaa.
Mutta nyt ei tarvitse. Pian kela surisee ja Nykyri pomppaa kelaamaan. "Sieltähän se tulee, normikokoinen hauki!", hän myhäilee. Siitä vain haavilla kala ylös ja punnitukseen. Vajaa kolmikiloinen vonkale.
Enää ei tarvittaisi kuin sata kiloa lisää Hauki EM-kisan voittoon.