Naiset eivät mielellään puhu rahasta. Työtovereiden kanssa ei juuri vertailla palkkoja, velkoja, pankkitilejä ja osakesijoituksia. Aina perheissäkään ei ole sovittu selvästi siitä, kuka maksaa ja mitä. Varsin hyvän mutu-tuntuman asioiden tilasta saa tarkkailemalla, kumpi avaa kukkaron ruokakaupan kassalla.
Tutkimustieto kertoo, että naiset hoitavat kodeissa usein päivittäiset juoksevat menot, ruoka- ja vaateostokset. Miehet maksavat lainoja ja isompia hankintoja. Aivan viime aikoja lukuun ottamatta kulutusmenot ovat vuosi vuodelta vain kasvaneet ja lainamenot pienentyneet. Kulutusmenot jatkuvat, vaikka laina loppuisi. Loppulaskuissa naisen maksama osuus voi yllättäen olla suurempi.
Nuorten olisi hyvä oppia puhumaan raha-asioista jo parisuhteen varhaisessa vaiheessa ja sopia, mitkä ovat niitä asioita, jotka maksetaan yhdessä ja missä suhteessa. Varsinkin, jos toinen puolisoista jää vuosikausiksi kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia ja pyörittämään arkea. Kotiin jääminen on arvovalinta, joka pitäisi punnita molempien vanhempien kannalta.
Avioerojen yleistymisen vuoksi ei ole yhdentekevää, kuka kantaa vastuun lastenhoidosta. Ikävää, mutta totta on, että äitiys on naisen suurin taloudellinen riski, jonka hän ottaa elämänsä aikana. Siksi riskin tasaaminen puolison kanssa taloudellisesti on perusteltua.
Kotona vietetyt vuodet ovat suuri taloudellinen menetys naisille, paitsi jos perhepiirissä on sovittu ja maksettu vapaaehtoista lisäeläkettä kotona työskentelevän puolesta. Vastaisuudessa vapaaehtoinen eläketurva on entistä tärkeämpää, jos mielii saada täyden eläkkeen.
Eläkettä karttuu nykyään äitiys- ja vanhempainvapaakaudelta, mutta hoitovapaalta sen sijaan pienemmästä määrästä kuin jos olisi palkkatyössä. Meille on vakuuteltu viime viikkoina, että tulevaisuudessa täysi eläke edellyttää 40 vuoden työuraa. Kotona vietetyt vuodet pienentävät siten kiistatta eläkettä.
Pitkät hoitovapaajaksot ovat yhteiskunnan kädenojennus vanhemmille. Käytännössä kuitenkin vain yksi sadasta miehestä ottaa tämän taloudellisen riskin. Repaleinen työura ei tosin näinä prekariaatin kulta-aikoina ole yksin naisten ongelma, mutta vapaaehtoinen, vuosikausia kestävä palkkatyöstä luopuminen on.
Raha-asiat on kuitenkin hyvä nostaa pöydälle. Naisille suunnattu sijoitusopas opastaa ja näyttää perinpohjaisesti keinoja oman talouden hallintaan ja varojen kartuttamiseen. Tuhlailusta syytetyt naiset ovatkin usein järkeviä ja tuottavia sijoittajia.
Sijoittajat eivät ole vielä haistaneet keskiluokkaista naista ja siten entistä merkittävämpää rahankäyttäjäryhmää. Ainakaan markkinoinnissa ei toistaiseksi korostu kuin verosubventoidut lisäeläkkeet.
Sijoittamista harkitseva nainen voisikin katsoa ympärilleen. Mitkä ovat ne yritykset ja tuotteet, joiden palveluja hän käyttää ja joiden tuotteita ostaa? Jos palvelut ja tuotteet ovat laadukkaita ja kokemukset hyviä, niin miksipä ei aloittaisi panemalla muutaman kympin sivuun säännöllisesti ostamalla näiden yritysten osakkeita.
Lähipankissa osataan takuulla neuvoa, miten sijoitustili avataan. Samalla voi ottaa selville, mitä huhtikuussa markkinoille tulevat verotuetut pitkäaikaissäästämistilit voisivat merkitä. Voisiko niiden avulla kartuttaa vanhuuden varaa?
mirja.niemitalo@kaleva.fi