Suomen yrittäjistä kolmannes on naisia. Se varsin hyvä osuus, suurempi kuin missään toisessa EU-maassa. Aivan päinvastaiseksi tilanne muuttuu, kun verrataan alle 50-vuotiaiden naisyrittäjien osuutta. Heitä on Suomessa vähemmän kuin muissa EU-maissa.
On tärkeää huolehtia siitä, että naisyrittäjien luopuessa sukupolvenvaihdos sujuu. Mielellään myös jatkaja saisi olla nainen. Ellei niin käy, on vaikea päästä naisyrittäjyyttä pohtineen työryhmän esittämään tavoitteeseen nostaa naisten osuus Suomen yrittäjäkannasta 40 prosenttiin. Yrittäjänaisten keskusliiton puheenjohtajan Mirja Erlundin johdolla toimineen työryhmän listalla on kaikkiaan neljätoista toimenpidettä, joilla voitaisiin edistää tavoitteen saavuttamista.
Naisyrittäjyyden on todettu parantavan työllisyyttä palvelualoilla ja eritoten maakunnissa. Sellaisen perinteen ei soisi katkeavan. Muistion vastaanottanut ministeri Mauri Pekkarinen vakuuttikin naisyrittäjyyden kuuluvan merkittävänä osana hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmaan. Niin täytyy ollakin, kun tavoitellaan selvää työllisyysasteen nostoa.
Naisyrittäjiä rasittavat monesti samat pulmat kuin työelämään osallistuvia naisia yleensäkin, mutta usein vielä hankalampina. Esimerkiksi lapsen sairastelu tai raskausaika ovat monesti vaikeasti hoidettavia ongelmia. Työryhmä ehdottaakin, että yrittäjäperheet saisivat verovähennysoikeuden alle 10-vuotiaan sairaan lapsen hoidon järjestelyn aiheuttaneista menoista. Ajatus on kohtuullinen. Saavathan palkkatyössä käyvät vanhemmat hoitaa jonkin aikaa täydellä palkalla sairastunutta lasta. Asiassa on samalla kyse tasa-arvosta.
Äidin raskauden aikaiset sairauspoissaolot haluttaisiin nivoa yhdeksi kokonaisuudeksi, jotta karenssipäivät eivät muodostuisi liian suureksi taloudelliseksi taakaksi. Syntyvyys on pudonnut Suomessa niin alas, että tällainenkin myönnytys olisi paikallaan. Myös sijaispalvelujärjestelmä - vaikkapa maatalouslomituksen esimerkin mukaisena - helpottaisi äitiydestä johtuvia järjestelyvaikeuksia.
Työryhmä ehdotti investointitukea erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluita tuottaville yrityksille. Asia halutaan esille uutta yritystukilakia valmisteltaessa. Lisäksi palvelualoille ehdotetaan omaa pääomasijoitusrahastoa.
Palvelualojen työllistävän merkityksen tunnustavat kaikki. On myös syytä muistaa alan kasvava kysyntä. Kunnatkin tarvitsevat palveluilleen yksityisiä vaihtoehtoja. Ellei ole palvelun tarjoajia, palveluseteleilläkään ei ole merkitystä.
paakirjoitus@kaleva.fi