Seksistä samaa sukupuolta olevan kanssa oli mahdollista joutua Suomessa vankilaan vielä reilut kolmekymmentä vuotta sitten. Miesten ja naisten "keskinäisestä haureudesta" sai tuomion reilut viisikymmentä naista ja yli tuhat miestä lain voimassaoloaikana vuosina 1894-1971.
Tutkija Antu Sorainen selvittää Helsingin yliopiston tuoreessa väitöksessä naisten saamia tuomioita ja sitä, miten ajan oikeusoppineet suhtautuivat naisten keskinäiset suhteet kieltävään lakiin. Erityisesti syynissä ovat 1950-luvun Itä-Suomen tapaukset.
Tutkimuksesta käy ilmi, että tuomioita jaettiin harvakseltaan ja niiden taustalla oli usein muuta kuin pelkkä sukupuolisuhde. Alttiita syytteille olivat esimerkiksi kyläyhteisössä aktiivisesti toimivat naiset, joilla oli muiden kanssa taloudellisia eturistiriitoja.
Langettava tuomio ei välttämättä leimannut naista lopullisesti. Jotkut joutuivat vaihtamaan paikkakuntaa, mutta esimerkiksi eräs tuomittu orpokodin johtaja nousi jopa kylänsä merkkihenkilöksi tuomiosta huolimatta.
Naiset hämmensivät maalaispoliisia
Poliisi pääsi naisten jäljille ilmiantojen avulla. Vihjeen antaja oli eräässä tapauksessa jopa epäillyn oma äiti.
Akteilla oli harvoin silminnäkijöitä, joten syytteet perustuivat tunnustukseen. Tunnustuksen saamista helpotti se, että teon katuminen oli osoitus kunniallisuudesta ja kunniallisuuden säilyttäminen oli naisille hyvin tärkeää.
Tunnustus saattoi lipsahtaa myös vahingossa, sillä poliisin kysymykset olivat johdattelevia. Nuoret epäillyt täyttivät laajan kaavakkeen, jossa udeltiin muun muassa "Mikä on syynä niihin tekoihin, joista teitä on nyt tutkittu?".
- Yleensä kaikki tulivat johdattelevien kysymysten myötä tunnustaneeksi - todennäköisesti huomaamattaan, ehkä jopa painostuksen alaisina - rikoksen, josta heitä epäiltiin, todetaan tutkimuksessa.
Haureusjuttujen käsittely oli hankalaa, koska naisten seksuaalisuuteen liittyvät asiat olivat ajan miehille perin vieraita. Maaseudulla ja rikoslaissa ei ollut edes käytössä käsitteitä "seksuaalisuus" tai "lesbo". Paremman puutteessa maalaispoliisit pyrkivät selvittämään esimerkiksi epäiltyjen kuukautiskiertoa ja muita seikkoja, joiden he olettivat jotenkin liittyvän asiaan.
Kuolemantuomioista vankeuteen
Haureudesta saattoi saada vankeutta enintään kaksi vuotta. Naiset saivat yleensä ehdollisia tuomioita. Pitkiä ehdottomia tuomioita saivat lähinnä alaikäisiin sekaantuneet naiset. Nuoret saatettiin jättää ikänsä vuoksi tuomitsematta rangaistukseen, vaikka heidät todettiinkin syyllisiksi.
Naisten välinen seksi on ollut laissa kiellettyä vain harvoissa maissa. Yleensä laissa on puhuttu vain miehistä, joiden väliset suhteet on rinnastettu esimerkiksi seksiin eläinten kanssa.
Ruotsi-Suomen vuosina 1734-1894 voimassa olleessa laissa ei mainittu muita "sodomalaisia" syntejä kuin eläimeen sekaantuminen. Ihmisiä mestattiin kuitenkin keskinäisestä haureuden harjoittamisesta Mooseksen lain perusteella. Joitakin naisia tuomittiin tuolloin kuolemaan miehenä esiintymisestä. Ainakin kaksi naista oli mennyt miehenä olossa niin pitkälle, että oli mennyt naisen kanssa naimisiin.
Vaiettua lähihistoriaa
Soraisen väitös on Suomen ensimmäinen naistutkimuksen väitöskirja. Hänestä aihe oli mielenkiintoinen, koska haureuslain aika ei ole niin kaukana kuin voisi kuvitella. Elossa on vielä paljon ihmisiä, joita tuomiot koskettivat jollain tavoin. Homo- ja lesbosuhteita myös vastustetaan monilla samoilla argumenteilla kuin ihmisiä aikanaan tuomittiin.
- Tämä on lähihistoriaa, josta ei ole ollut mitään tietoa, joka on vaiettu ja unohdettu, sanoo Sorainen.
Sorainen haastatteli väitöstä varten useita 1950-luvulla virassa olleita poliiseja ja perehtyi poliisin ja oikeuden pöytäkirjoihin. Hän yritti haastatella myös tuomareita, mutta toinen elossa olevista tuomareista kieltäytyi kaikesta kommunikaatiosta ja toinen sanoi:
- Tätä juttua on turha tonkia, sillä totuutta ette löydä sen suhteen oliko tuomio väärä.