Vierailin yksitoista vuotta sitten Kiinassa ja tapasin naisaktivisteja, jotka kertoivat minulle pyrkimyksistään parantaa naisten asemaa kotimaassaan. He antoivat hyvin valaisevan kuvan naisten kohtaamista haasteista – työpaikkasyrjinnästä, riittämättömästä terveydenhoidosta, perheväkivallasta ja vanhanaikaisista laeista, jotka haittaavat naisten aseman parantamista.
Tapasin joitakin heistä uudelleen muutama viikko sitten, kun tein ensimmäisen ulkomaanvierailuni Aasiaan Yhdysvaltojen ulkoministerinä.
Tällä kertaa minulle kerrottiin kuluneen vuosikymmenen aikana saavutetusta edistyksestä. Mutta vaikka tärkeitä edistysaskelia on otettu, kiinalaisnaisten kertomukset eivät jättäneet epäilystäkään siitä, että esteitä ja epätasa-arvoa on edelleen, kuten niin monessa muussakin maassa eri puolilla maailmaa.
Olen kuullut samanlaisia tarinoita kaikkialla maailmassa naisten pyrkiessä osallistumaan täysipainoisesti kotimaansa poliittiseen, taloudelliseen ja kulttuurielämään. Viettäessämme kansainvälistä naisten päivää 8. maaliskuuta, meillä on tilaisuus tarkastella sekä saavutettua edistystä että jäljellä olevia haasteita – ja korostaa sitä, että naisilla on oltava keskeinen osa 21. vuosisadan monimutkaisten, maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisessa.
Hallitusten, liikeyritysten ja kansalaisjärjestöjen johdossa on enemmän naisia kuin aiemmin.
Hyvillä uutisilla on kääntöpuolensa.
Naiset muodostavat edelleen enemmistön maailman köyhistä, aliravituista ja kouluttamattomista. Naisten raiskaukset ovat osa sodankäynnin taktiikkaa ja naiset ovat miljardiin dollariin nousevan ihmiskaupan uhreja.
Kunniamurhat, naisten sukupuolielinten silpominen ja muut väkivaltaiset ja naisten ihmisarvoa loukkaavat menetelmät ovat edelleen sallittuja aivan liian useissa maissa. Vain muutama kuukausi sitten afganistanilainen koulutyttö joutui koulumatkallaan miesjoukon hyökkäyksen kohteeksi. He heittivät tytön kasvoille happoa vahingoittaen hänen silmiään, koska vastustivat hänen koulunkäyntiään.
Yritys terrorisoida tyttöä ja hänen perhettään epäonnistui. ”Vanhempani halusivat, että jatkaisin koulunkäyntiä kuoleman uhallakin.”
Tuon nuoren koulutytön rohkeus ja päättäväisyys innoittaa meitä kaikkia – naisia ja miehiä – työskentelemään sen hyväksi, että tytöt ja naiset saavat heille kuuluvat oikeudet ja mahdollisuudet.
Maailmanlaajuiset ongelmat ovat liian suuria ja monimutkaisia, jotta ne voitaisiin ratkaista ilman naisten panosta.
Naisten oikeuksien vahvistaminen on moraalinen velvollisuutemme, mutta se on myös välttämätöntä etsiessämme ratkaisua maailmanlaajuiseen talouskriisiin, terrorismiin ja ydinaseiden leviämiseen, alueellisiin konflikteihin, joista kärsivät perheet ja yhteisöt, sekä ilmastonmuutokseen ja sen aiheuttamiin terveys- ja turvallisuusvaaroihin.
Näiden haasteiden kohtaaminen vaatii kaikki voimamme.
Emme pysty ratkaisemaan niitä puolittaisilla keinoilla. Kuitenkin aivan liian usein näissä ja muissa kysymyksissä puolet maailman väestöstä ei ole mukana ratkaisun etsimisessä.
Erityisesti talouskriisin keskellä meidän on muistettava, että tutkimus osoittaa yhä selvemmin seuraavaa: Naisten tukeminen on hyvin tuottava investointi, joka vahvistaa talouksia, tekee kansalaisyhteiskunnasta kestävämmän ja johtaa terveempiin yhteisöihin, rauhaan ja tasapainoon.
Investoinnit naisiin ovat investointeja tuleviin sukupolviin; naiset käyttävät enemmän tuloistaan ruokaan, lääkkeisiin ja lasten koulutukseen kuin miehet.
Edes kehittyneissä maissa naisten taloudellinen valta ei vastaa heidän osuuttaan väestöstä. Monissa maissa naisten palkat ovat edelleen miesten palkkoja alempia.
Yhdysvalloissa palkkakuilua pyritään vähentämään Lilly Ledbetter Fair Play -lailla, jonka presidentti Obama allekirjoitti aiemmin tänä vuonna.
Laki auttaa naisia vaatimaan oikeusteitse samasta työstä samaa palkkaa miesten kanssa.
Naisten on saatava mahdollisuus tehdä työtä kohtuullisella palkalla, hakea luottoa ja luoda liikeyrityksiä. Heille kuuluvat samat poliittiset oikeudet kuin miehille äänestämisessä, maidensa hallitukseen vetoamisessa ja ehdokkaaksi asettumisessa.
Naisilla ja heidän perheillään on oikeus terveydenhoitoon ja oikeus kouluttaa lapsensa – niin pojat kuin tytötkin.
Ja heillä on keskeinen merkitys rauhan ja vakauden edistämisessä kaikkialla maailmassa.
Sodan repimillä alueilla nimenomaan naiset keksivät usein menetelmiä erimielisyyksien sivuttamiseksi ja yhteisen pohjan löytämiseksi.
Matkustaessani eri puolilla maailmaa uudessa tehtävässäni pidän mielessäni ne naiset, joita olen jo tavannut eri maanosissa – poikkeuksellisen vaikeissa olosuhteissa lainsäädäntöön vaikuttamaan pystyneitä, jotka ovat pystyneet muuttamaan lakia niin, että he voivat omistaa maata, heidän oikeutensa avioliitossa ovat turvatut, he saavat käydä koulua, tukea perheitään ja toimia jopa rauhanturvaajina.
Aion työskennellä voimakkaasti – yhdessä ulkoministerikollegojeni sekä kansalaisjärjestöjen, liikeyritysten ja yksilöiden kanssa – näiden kysymysten ratkaisemiseksi, niin että naiset ja tytöt voisivat vihdoinkin täysipainoisesti toteuttaa itseään.