Naisen nousu tasavallan presidentiksi ja nyt pääministeriksi on tärkeä virstanpylväs sukupuolten välisen tasa-arvon tiellä ja hyvä esimerkki myös yksityisille aloille. Kohtuutonta jupinaa on kuulunut siitä, että ministerinpaikkojen tietoinen jako tasan naisten ja miesten kesken syrjisi päteviä miehiä. Hallitusten ja yksittäisten ministereiden onnistumista on vaikea ennustaa. Torstaina nimitetyn Anneli Jäätteenmäen johtaman Suomen 68. hallituksen joka ministeri on ehtinyt eduskunnassa osoittaa osaamistaan. Uusien ministereiden joukossa on myös erittäin kokeneita naisia ja miehiä.
Ministerivalinnoissa itsensä väärin perustein syrjäytetyiksi tuntevissa näyttää todella olevan enemmän miehiä. Ilmeisesti miespoliitikot eivät ole tottuneet siihen, että naiset pyyhkäisevät ohi. Kukaan heistä ei muista, että päteviä naisia on vuosien varrella ohitettu useita kertoja. Ministeriksi kelpaavaa väkeä on aina enemmän kuin hallituksessa salkkuja. Valintoja on pakko tehdä, ja nyt paljon aiheellisempaa olisikin miettiä sitä, miksi hallituksen alueellinen painotus jäi muotopuoleksi.
Täyttä naisvaltaa maan kolmeen korkeimpaan valtiolliseen virkaan ei pääse tulemaan. Puhemiehen nuija siirtynee nimittäin edellisen hallituksen pääministerille Paavo Lipposelle. Näin Lipponen ja Jäätteenmäki vaihtavat tuoleja. Samalla Lipponen ohittaa jälleen valtiollisessa protokollassa Jäätteenmäen. Muodollisesti ottaenhan puhemies on tasavallan kakkoshenkilö presidentin jälkeen. Pääministeri tulee vasta kolmantena.
Pääministeri on ollut kuitenkin maan tärkein valtiollisen vallan käyttäjä jo pitkään. Osin siihen on vaikuttanut uusi perustuslaki, osin Paavo Lipposen persoona. Pääministeri Jäätteenmäki ei varmasti halua kaikessa noudattaa edeltäjänsä työtapoja, mutta tosiasiallista poliittista valtaa hänellä on enemmän kuin kellään toisella Suomessa. Naiset ovat vihdoinkin raivanneet tien auki kaikkiin mahdollisiin asemiin Suomen valtiollisessa elämässä. Suomi on normalisoitu tässä mielessä.
Kun presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Jäätteenmäki näyttävät tulevan hyvin toimeen keskenään, se lupaa hyvää myös Suomen ulkoisten suhteiden ja EU-asioiden hoidolle. Jäätteenmäen ulkopoliittinen kokemus on ohut, mutta perustuslain nojalla tasavallan presidentti vastaa maan ulkoisista suhteista yhdessä hallituksen kanssa. Aivan varmaa silti on, että pääministeri ottaa heti alusta pitäen vastuulleen osan EU:n huippukokousten asioista perustuslain määrittelemän työnjaon mukaan.
Ehdokkaina naisia ei ole ollut yksissäkään valtiollisissa tai kunnallisissa vaaleissa yhtä paljon kuin miehiä. Valituista kansanedustajista naisten määrä on runsas kolmannes. Koskaan ennenkään määrä ei ole kohonnut lähellekään puolta. Hyvin koulutettuja valitut naiset ovat — ovathan naiset muutenkin keskimäärin saanet paremman koulutuksen kuin miehet. Naiset ottanevat myös vastaisuudessa puolet ministerinsalkuista.
Samoin voi odottaa, että naisia nousee yhä enemmän vastuullisiin tehtäviin muuallakin kuin politiikan huippupaikoilla. Kuntien ja kaupunkien johtajina miehiä on edelleenkin naisia enemmän, mutta varsinainen epäsuhta vallitsee liike-elämässä.
Ehkäpä yksityiset alatkin vakuuttuvat nyt naisten kyvyistä toimia johtajina. Yksityisellä lohkolla ei varmasti ole vielä aikoihin aihetta kaavailla edes leikkimielellä kiintiöpaikkoja miehille, kuten on jo ehditty esittää valtiollisten tehtävien osalta.